"Jos mielessä on syttyvää ainesta, se syttyy."

Mikä minut määrittää?

Onko se elopainoni, saavutukseni? Ulkoinen persoonani?

Miksi annan muitten asioiden taikka ihmisten määräitä minua?

Miksen voisi hyväksyä oma määritelmää minuudesta? Omasta itsestäni?

E.M.O. = Everything Means Options

Get over it.

Tyhjä olo, kovin on olo tyhjä.

---

Maskin takana olemme, sisältä hajalla, päältä kuorrutettuja.
Onneksi löytyy myös aitoja ihmisiä sisältä ja ulkoa.
On terveitä, onnellisia ja melkein-huolettomia ihmisiä.
Mutta keskiverto kansalainen ei ole ikinä onnellinen.
Ei ole hienointa autoa, hienointa taloa.
Ei ole taloudellista tasapainoa, ei ole lainoja.
Kaikenlaista. Maskia. Hymyily.

Oli mahtavaa olla töissä kun ei tarvinnut miettiä koko ajan mitä tekisi, mitä söisi, miten olisi. Työkaverini olivat maailman kivoimmat, mutta joukkoon mahtui yksi Liisa Lorvija. Kertoilisin mielelläni hänestä lisää, minua kun niin ketutti aina töissä hänen tekemiset ja miten hän määräili minua. Minuahan ei määräillä - osaanhan ajatella itsekin, koska minullahan on vielä aivot tallessa, onhan? Vai onko Hannibal päässyt niihin käsiksi ja mennyt uppopaistamaan ne rasvassa jättäen minulla onton pääkopan vailla älliä?

En usko, koska minulla on ideoita, ajatuksia, tiedän miten teen jotain ja tiedän mitä teen juuri nyt. En tiedä mitä olen tekemässä huomenna tai meinaanko viikon päästä olla kahvilla kaverin kanssa? Olenko tunnin kuluttua lenkillä vaiko nukkumassa? Voisinko lukea kirjan ja lykätä nukkumaanmenoani? Heräisinkö silti virkeänä aamukuudelta lenkille? Vai painaisinko torkkua ja nukkuisin kunnes auringonvalo alkaa pilkistämään säleitten välistä?


Soittaisinko lääkärille ja sanoisin että selkääni sattuu, olkapääni ovat kipeät, niskat jumissa, takaraivo tykyttää? Menisinkö hammaslääkärille ja valittelisin särkevää hammastani? Saisinko siitä mojovankin laskun vaiko tikkarin kun istuin kiltisti siinä tuolissa sedän poratessa hammastani?

Elämässäni on niin paljon monia, erilaisia kysymyksiä. On aika hölmöjä kysymyksiä olemassa sekä kimurantteja. Jotkut kysymykset ovat helppoja, mutta toisille on ihan mahdotonta löytää vastausta - aivan sama tutkiiko sitä kysymystä 1000 lääkäriä, tohtoria ja dosenttia filosofisella, psykologisella tai sokkokoe -menetelmätasolla, mutta varmaa on se, että kaikki on niin epävarma eikä varmuudella voi sanoa eikä tietää mitään.

Elämä muuttuu, ihmiset muuttuu, kohtalo määrittelee meidät aika pitkälti. Me vain voimme heilua mukana ja huutaa ylämäkissä sekä kiljua alasmentäessä ja pohjalla pitää olla vaan tarpeeksi tahdonvoimaa sekä -lujuutta, jotta voisi lähteä uuteen nousuun.