Siirry pääsisältöön

"The word freedom has no meaning."

Have you ever heard a person instructing you even though you know what you are doing?

Have you ever had an advice how to do something right despite of one's knowledge?

These so-called "life coaches" might be found from your inner circle. It might be your mom, dad or your best friend. Let’s take an example. You are an athlete, you train, you work hard, you have a goal. You do your best, but you never finish – you don't cross the finish line. A Failure. Once again, one more.

You are ALREADY worked up about everything and then someone from the public comes up and says to you: “Good game, but why didn’t you run faster?” Umm.. Eee.. Gee, dude. I really don’t know, maybe because I didn’t want to win? Or maybe because my back is killing me and I can barely walk at the moment? Maybe because it hurts to run but I am running because of loads of pills and will power. I try to outsmart my pain. But no, I just walk away from the person and say nothing. Not worth to get myself worked up about it. No, just stay calm and count to ten. It will be alright.

I try to advice people with weight-loss and excerise and I really hate it when people try to give some advice to me about this topic. I really know what I am doing and what I should be doing since I have STUDIED this. I know this. I know my limits, I know my goals, but I can’t tell them out loud because you will just laugh and say: “no way never – you can’t do this.” You are just too weak for being a body fitness type of gal. Me, too weak?


I think I know better about myself and my life. I’ve seen more then many people see in 60 years. I’ve lived the horror, the ups and dows, good and bad. Through thick and thin. Lost a friend, gained two. I live, I breathe, I am fine, I am smart, I am me. Me with my life experience, with my insight, with my choices.

Why is it that people think they know better when they aren’t you?
Why don’t they let me live my life?

Please don’t interfere.

If they don’t let me do my own mistakes, if they don’t let me to achieve my goals, do my own choices then one day I might wake up and see a Stranger from the mirror.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Jäin miettimään, että ootko kokenut mun kommenttini näin?
Anonyymi sanoi…
Se kerto sellasesta pojasta, joka oli otettu valtion johonki ihme laitoksii joskus oisko ollu 12-vuotiaana. Se oli lopettanu puhumisen kokonaa ja sitte siin kävi kaikkee kivaa. Eli vähemmän kivaa, mut tykkäsin tosi paljo:)
Anonyymi sanoi…
Ilmeisesti et.

Minä = hyvin lähellä life coachia, sillä annan automaattisesti neuvoja ja ratkaisuehdotuksia myös muiden haasteisiin.

Sinun kirjoituksesi = älä neuvo.
Anonyymi sanoi…
Ok. Päteekö tämä koko elämääsi vai vain näihin tiettyihin osa-alueisiin, joihin olet itse erikoistunut?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...