Siirry pääsisältöön

Koiruus.

Kissoja. Kissoja. "Kisu-kisu. Tuu tänne."

Riippumatta maasta tai kielestä, kisu ymmärtää.


Hän katsoo kohti minua kysyvä ilme kasvoillaan.

Jatkan kävelyäni hymyilleen.

Päähäni yhtäkkiä pälkähti miten vähän näin koiria maassa ja miten vähän niitä kotimaassani on. Onko Suomessa sen takia paljon koiria kun suomalaiset ovat itseensä vetäytyneitä, avautuvat joko kännissä tai vaan kavereille... Onko sosiaalitaidottomuus yksi suurista syistä, että hankitaan koira, koska silloin ei vaivu yksinäisen masennuksen syövereihin ja on aina joku puheenaihe, josta jutustella. Koiraharrastus myös "vie ihmisiä yhteen" kun koirapuistossa tavataan sekä solmitaan uusia tuttavuuksia&mahdollisesti rotukoirulin kanssa kierretään kisoja.

Onko koira näennäinen ihmisen korvike?

Korvaako se elämän-, tai seurustelukumppanin, jos sellaista ei kohdilleen ole vielä sattunut?

Alunperinhan koiraa "on viety eteenpäin" perisyystä, että olisi talovahti, suojelija; ilmoittaen haukkumalla ei-toivotuista vieraista... Onko sinulla tai lähipiirissäsi koira talonvartijana vai ns "nukkena" jonka puet hepeneisiin sekä pidät sylissä ja puhut sille kuin lapselle, lässyttäen?


Vai täydentääkö koira jo muuten täysipainoista elämääsi ja hän on lenkkikaverina eikä lapsen/seurustelukumppanin asemassa?

Nukkuuko hän kainalossasi vai "omalla paikalla" jossain lattialla peiton päällä?


Voit pitää koiran, mutta kissa pitää ihmisiä,
koska kissan mielestä ihmiset ovat mukavia kotieläimiä.

Kommentit

NANA sanoi…
Aika hyvä aihe (: Koira on tosiaan nykyään helppo keskustelunaihe monille. Välillä ainakin ärsyttää, kun jotkut eivät muusta puhukaan, kuin siitä ihanasta pallerosta joka teki sitä ja tätä...
Koirahan toimii myös kätevästi hyvänä kuuntelijana yksinäisille. Itse kyllä vähän oudoksun sitä yletöntä paijaamista ja lässyttämistä. Kyllä sen lemmikin kanssa saa leikkiä ja hömpöttää, mutta rajansa kaikella.

Itselläni toimii koira hyvänä patistajana -lenkille on mentävä joka päivä parikin kertaa. Ja kun on käynyt lenkin ensin kävellen niin rupeaa janoamaan lisää (;
GASOLINA- sanoi…
Haha.. tuo musta kissa näyttää aivan meidän Pikiltä :D
Pink Links sanoi…
Keskustelin kerran yhdessä oppilaitoksessa ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa samasta aiheesta. Nauroimme yhdessä aivan hillittömästi. Aika monessa maassa on enemmän kissoja kuin koiria. Suomi on koirien luvattu maa. Minä tiedän syyn siihen, mutten voi sitä kertoa, koska olen siihen liian kiltti.

Sinä löydät asiapohjalta hyviä syitä koirien runsauteen Suomessa. Minä olen kissaihminen. En kuitenkaan teilaa kaikkia koiraihmisiä, koska heissäkin on hyviä tyyppejä.

Silti... Olen aina tullut todella hyvin toimeen kissaihmisten kanssa:)

Vanhempieni koira nukkuu ulkona ja kissa sisällä. Onkohan se epäreilua? Minä pelkään koiria (ihmisten kouluttamia), paitsi niitä, joilla on kissa-asennetta. Kissojen kanssa juttelen usein ulkosalla ja kyläpaikoissa. Itselläni ei kisua ole.
NANA sanoi…
Kiitos (:
Tykkäisin kans sellaisesta vähän isommasta koirasta. Mulla oli sellainen iso nallukka, jonka säkäkorkeus oli tuossa mun lantion tasalla. Sen kanssa olo tuntui ainakin turvalliselta!

Chihujen kanssa on aika huono käydä lenkillä.. Ja se menee kyllä multa aivan yli, kun niille laitetaan mekkoja päälle! :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...