Siirry pääsisältöön

Eheyden sielutoveri.

Soulmate. Hän, joka ymmärtää sinut jo puolesta sanasta ja hän, joka lohduttaa ja tarjoaa lohduttavaa olkapäätä kun sitä kipeämmin tarvitset. Minulla oli täydellinen Soulmate Monien Vuosien ajan. Hän sai hymyilemään, hän sanoi kaiken mitä tarvitsi. Huolestuin kun en kuullut hänestä lähes vuoteen mitään, pyörin sängyssä ja otin yhteyttä häneen tuttuihin kyselläkseen mihin hän on hävinnyt. Lopulta sain taas yhteydeni häneen. Hän on se jonka kanssa juttelin öisin kahdelta aamukuuteen. Hän oli ainut webkamerassani, ainoana työpöydällä. Korvaamaton kaveri, josta tulee tunne, että olisin tuntenut hänet koko ikääni. Hän on tavallaan se vanhempi sisarus, jota olen aikoinaan ikävöinyt. Puuttuva pala, joka tekee elämästäni ehjempää.

Ajoittain kalvaa pieni ärsytyksen tunne kun hän ei ole enää sillä tavalla läsnä elämässäni vaikka mietin häntä usein. Oltiin samankaltaisia, samanhenkisiä. Samalla lailla ajattelioita. Samasta kaupungista lähtöisin. Antaisin mitä vaan siitä, että voitaisiin mennä kesäauringon loisteessa parvekkeelle istumaan. Kahvikupit kädessä ja katseltaisiin kaupunkia ylhäältä. Toinen näkökulma. Näkökulma. Enää vielä vähän. Minun on paha olla.

Tunnisteet:

Kommentit

sophie sanoi…
joo viikoloppusisn pitäisi olla laitonta syödä...
20. marraskuuta 2009 klo 18.33
Pink Links sanoi…
Minullakin oli lapsuuden ystävä, jonka kanssa jaoin kaiken.

Aikuisena olemme vain lähettäneet toisillemme joulukortteja. Maailma on aika karu paikka.

Olen kyllä löytänyt miehen, jonka kanssa voin jakaa vielä enemmän.

Uskon, että sinuakin odottaa joku jossain:)

Blogiini kirjoittamasi kommentti on kaunista tekstiä!
21. marraskuuta 2009 klo 2.48
Kirsikka sanoi…
Rakastan tuota kappaletta!
21. marraskuuta 2009 klo 10.26
ღ remy. sanoi…
Pink Links: jep, maailma ei ole helpoimmasta päästä. On monia läheisiä ihmisiä, mutta hänen kanssa ollaan ajaudettu kokonaan erille ja hieman harmittaa, mutta eihän kaikelle voi aina mitään. En niinkään odota ketään tuolla jossain jonka kanssa viettäisin elämääni tulevaisuudessa kun kaverit ja heidän tuki on ollut itselleni tärkeämpää :)

K.: tuo on ihana kappale! (:
21. marraskuuta 2009 klo 13.34
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...
7 kommenttia
surf away »