Soulmate. Hän, joka ymmärtää sinut jo puolesta sanasta ja hän, joka lohduttaa ja tarjoaa lohduttavaa olkapäätä kun sitä kipeämmin tarvitset. Minulla oli täydellinen Soulmate Monien Vuosien ajan. Hän sai hymyilemään, hän sanoi kaiken mitä tarvitsi. Huolestuin kun en kuullut hänestä lähes vuoteen mitään, pyörin sängyssä ja otin yhteyttä häneen tuttuihin kyselläkseen mihin hän on hävinnyt. Lopulta sain taas yhteydeni häneen. Hän on se jonka kanssa juttelin öisin kahdelta aamukuuteen. Hän oli ainut webkamerassani, ainoana työpöydällä. Korvaamaton kaveri, josta tulee tunne, että olisin tuntenut hänet koko ikääni. Hän on tavallaan se vanhempi sisarus, jota olen aikoinaan ikävöinyt. Puuttuva pala, joka tekee elämästäni ehjempää.
Ajoittain kalvaa pieni ärsytyksen tunne kun hän ei ole enää sillä tavalla läsnä elämässäni vaikka mietin häntä usein. Oltiin samankaltaisia, samanhenkisiä. Samalla lailla ajattelioita. Samasta kaupungista lähtöisin. Antaisin mitä vaan siitä, että voitaisiin mennä kesäauringon loisteessa parvekkeelle istumaan. Kahvikupit kädessä ja katseltaisiin kaupunkia ylhäältä. Toinen näkökulma. Näkökulma. Enää vielä vähän. Minun on paha olla.
Kommentit
Aikuisena olemme vain lähettäneet toisillemme joulukortteja. Maailma on aika karu paikka.
Olen kyllä löytänyt miehen, jonka kanssa voin jakaa vielä enemmän.
Uskon, että sinuakin odottaa joku jossain:)
Blogiini kirjoittamasi kommentti on kaunista tekstiä!
K.: tuo on ihana kappale! (: