Siirry pääsisältöön

Eheyden sielutoveri.

Soulmate. Hän, joka ymmärtää sinut jo puolesta sanasta ja hän, joka lohduttaa ja tarjoaa lohduttavaa olkapäätä kun sitä kipeämmin tarvitset. Minulla oli täydellinen Soulmate Monien Vuosien ajan. Hän sai hymyilemään, hän sanoi kaiken mitä tarvitsi. Huolestuin kun en kuullut hänestä lähes vuoteen mitään, pyörin sängyssä ja otin yhteyttä häneen tuttuihin kyselläkseen mihin hän on hävinnyt. Lopulta sain taas yhteydeni häneen. Hän on se jonka kanssa juttelin öisin kahdelta aamukuuteen. Hän oli ainut webkamerassani, ainoana työpöydällä. Korvaamaton kaveri, josta tulee tunne, että olisin tuntenut hänet koko ikääni. Hän on tavallaan se vanhempi sisarus, jota olen aikoinaan ikävöinyt. Puuttuva pala, joka tekee elämästäni ehjempää.

Ajoittain kalvaa pieni ärsytyksen tunne kun hän ei ole enää sillä tavalla läsnä elämässäni vaikka mietin häntä usein. Oltiin samankaltaisia, samanhenkisiä. Samalla lailla ajattelioita. Samasta kaupungista lähtöisin. Antaisin mitä vaan siitä, että voitaisiin mennä kesäauringon loisteessa parvekkeelle istumaan. Kahvikupit kädessä ja katseltaisiin kaupunkia ylhäältä. Toinen näkökulma. Näkökulma. Enää vielä vähän. Minun on paha olla.

Kommentit

sophie sanoi…
joo viikoloppusisn pitäisi olla laitonta syödä...
Pink Links sanoi…
Minullakin oli lapsuuden ystävä, jonka kanssa jaoin kaiken.

Aikuisena olemme vain lähettäneet toisillemme joulukortteja. Maailma on aika karu paikka.

Olen kyllä löytänyt miehen, jonka kanssa voin jakaa vielä enemmän.

Uskon, että sinuakin odottaa joku jossain:)

Blogiini kirjoittamasi kommentti on kaunista tekstiä!
Kirsikka sanoi…
Rakastan tuota kappaletta!
ღ remy. sanoi…
Pink Links: jep, maailma ei ole helpoimmasta päästä. On monia läheisiä ihmisiä, mutta hänen kanssa ollaan ajaudettu kokonaan erille ja hieman harmittaa, mutta eihän kaikelle voi aina mitään. En niinkään odota ketään tuolla jossain jonka kanssa viettäisin elämääni tulevaisuudessa kun kaverit ja heidän tuki on ollut itselleni tärkeämpää :)

K.: tuo on ihana kappale! (:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...