Siirry pääsisältöön

Joskus maailmasi voi järkkyä.


Kuulin sairaudestani syntymäpäivänäni kun jouduin päivystyskeskukseen luhistuttuani lattialle. Filmini pätkii ja henkilöhahmot sulautuvat yhtenäiseksi harmaaksi massaksi. Minun on vaikeata painata mieleen yhtään nimeä tai kasvoa. Entuudestaan tutut nimet ja henkilöt olen pyrkinyt laittamaan toistaiseksi taka-alalle sillä minä olen tärkein. Minun on kyettävä olemaan sinut itseni kanssa peilin edessä.

Kämmenselkääni sattuu kanyylin työntyessä syvälle ihoni alle. Kipu on kuviteltua sillä puudutusainetta on levitetty ronskisti ja olen täyteen pumpattu erilaisia lääkkeitä. Morfeiinipiikin jälkeen kehoitetaan kutsumaan hoitajaa mikäli ilmenee toivetta poistua sängystä. Jalkani saattavat pettää altani. Nyökkäilin ja vaivuin takaisin maailmaani.

Raotin silmiäni, käytävänseinät vilisi vieressäni. Hoitaja puhui nopeatempoisesti. Sänky kolahteli hienovaraisesti jykevän oloista ovea vasten. Hymähdys. Suljin silmäni.

Jokainen päivä muistutti edellistä, epätietoisuus velloi sisälläni ja aamuisin löydettyäni irrallisen hiussuortuvan tyynyltäni tuntui kuin olisin voinut sulkea silmäni saman tien sillä en kestänyt todellisuutta. Sairaalan sänky alkoi tuntumaan kovalta ja huone kylmältä. Sama olo kuin olisin kaatunut lumen alla lymyilevällä mustalla jäällä ollakseen liian kyvytön nousemaan. Polveni tutisivat enkä saanut otetta mistään.

Tänään kaverini soitti kerran ja toisenkin mutten vastannut. Käänsin taskupeilin kohti kasvojani. Näytin siltä kuin sytkäri olisi liekähtinyt lähelläni kärvistäen kulmakarvani ja liekki olisi ulottunut hiuksiini asti. Tarkastelin ripsieni rippeita. Minulla oli pitkät ripset. Lähes sileä pää, aurinko kiiltämässä ihollani, näytän harmahtavalta. Kierinyt tuhkassa ja luistautuen uuteen taistoon kuin feeniksi minä nousen tästä tuhkakasasta.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei, ihana blogipohja sullakin :) Nää on kyl kivoja pohjia tosiaa :D

Joo, varsinkin kun ei pysty kertoon totuutta että mistä johtuu se että ite ei pysty antaan kaikkeensa... :S
sophie sanoi…
mä myös...
ihanasti kirjoitettu :) ^
Pink Links sanoi…
Tämä teksti voisi olla sekä totta että mielikuvitusta. Jos se on mielikuvitusta, se tuntuu todelta.

Tunnetilat ovat kyllä aina totta.

Toisinaan on tärkeää nostaa itsensä etusijalle... Tekee hyvää olla itsekäs sopivina annoksina:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...