Siirry pääsisältöön

aika ei kulu



Elokuussa ohjelmistossa on polven tähystys, tulevien kummipoikien ristijäiset (kummi on hassu sana..) ja kälyn häät. 


Voi käydä niin, että pääsen kävelemään kävelysauvoilla kaikkiin tilaisuuksiin, mutta ei se haittaa. Toisaalta sen tiedon nojalla voisin laittaa hopeisen mekon, kun kävelysauvoissakin on hopeisuutta .. Olisi melko 'matching outfit'  .. Mekon kanssa koruja ja pieni laukku, johon kipulääkkeet jemmaisin, joten kyllä minä niistä juhlallisuuksista selviän. 

Yritän keskittyä ihan muihin aiheisiin, kun aikaan ja miten hitaasti se "matelee" .. katson tv-sarjaa Suits ja pähkäilen millaisen mekon laittaisin ensi kuussa päälleni. Keltaisen, keltaisen, hopeisen tai jonkun muun..


On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. Eilen oli huono päivä, polveen koski jatkuvasti ja työpäivän päätteeksi molempia polvia kuumotti, sääriin koskii, pohkeet huusivat kivusta. Tänään taas ei.

Turhauttavaa sanoa töissä, että "Tänään on huono päivä, eilen tein tätä ja tätä, mutta saanko tänään vaan istua?" .. Mutta enhän minä ole yhtä terve kuin muut ja pitäisi minun olla tyytyväinen, että pystyn käymään töissä, mutta kokonaisen työvuoron jälkeen itkettää, kun on rehkinyt liikaa ja koskee polviin. Ei osaa lopettaa ajoissa enkä halua jatkuvasti vaan istua. Neljätoista päivää vielä, sitten saa levähtää ja tuntea, mitä kipu oikeasti voi olla. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.

Homma etenee.

Julkaisin sivupalkkiin omina sivuina " Venäjä" -otsikon alle erilaisia, omiin  havaintoihin ja oppimaani perustuvia näkökulmia. En väitä olevani oikeassa, mutta niitä voi lukea ajankuluksi ja on niissä jokuinen totuudensanakin ripoteltu joukkoon! Olen reilun viikon ollut Suomessa, näyttäytynyt koulussa, käynyt työpaikalla selvittämässä työkuvioita ja nyt vasta pikkuhiljaa alan pääsemään jyvälle omasta arjesta, se kalenteri saattaisi tosin selkeyttää vielä entisestään asioita.   Ihan ensimmäiseksi, kun kotiuduin Pietarista, tein lettuja! ..heti perään samana iltana tein myös juustokakun ja katsoin hömppäleffaa Netflixistä. Tai Pacific Rim oli se elokuva, mutta nukahdin kesken, koska oli vähän reissuväsymystä! Miltä nyt tuntuu? Omituista, kun ymmärtää ihmisiä kadulla. Hassua, kun monen monta lausetta pälkähtää mieleeni venäjäksi ja autolla on päässyt ajamaan pitkästä aikaa. Ihmeen hyvin sitä tuleekin autolla ajeltua melkein ovelta ovelle, mutta olen tietoise...