Siirry pääsisältöön

random thought

In Bible, there was rain for 30 days and 30 nights. They called it catastrophic. Here in Finland, we call it summer. -JSM
Sadetta ja lisää sadetta. Koko viikolle joku säämies .. (tai -nainen) on piirellyt sääkarttaan tummia pilviä, mietin, että missä ne ukkosta osoittavat keltaiset nuolet piilevät? Mielenkiintoiseksi tämän viikon tekee myös se, että minulla on pari vapaapäivää ja olisi ollut ihan kivasti aikaa vetää fillarilenkki ulkosella tai käydä lukemassa rannalla kirja, mutta nouuu! ... turha haaveillakkaan loikoilusta veden ääressä, kun sadetta tulee taivaasta kaatamalla. Sen sijaan voin jäädä kotipihaan ja kastua ihan samalla tavalla.

Mutta, minua ärsyttää näin "sadepäivinä" kaikenmaailmat Facebook-statukset. . Eihän niitä ole pakko lukea, mutta kun ne hyppii silmilleni, kun sadepäivinä on kiva istua koneella ja kuunella sateen ropinaa ulkosalla.

"Kopioi tämä, jos tämä on totta.. PS. Pojat haluaa jonkun, jolla on x ja x ulkonäköpiirteet"

Nimenomaan Pojat.. ? Itse olen ainakin huomannut, että viehätän ihmisiä enemmän jutullani, luonteenpiirteilläni ja olemalla oma itseni. En stressaa liikaa kenenkään seurassa, ellei oo ihan pakko.. Olen huomannut, että vaikka monet arvostaa tiettyjä ulkonäköseikkoja tietyissä ihmisissä, mutta eihän se tarkoita, että kaikki pitävät samoista asioista.

Haaveet ja todellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Miksi ihmiset ottaisivat paineita ulkonäöllisistä seikoista? Loppujen lopuksi, elämässä on asioita, joista voi nauttia olematta täydellisyyden ilmentymä (mikähän se toisaalta taas on, on jokaisen oma asia päättää)

Tiedän, että moni ihminen on älyttömän upea ja kaunis, mutta se ei taas vaikuta minuun? Miksi minun pitäisi tuntea siitä huonoa omatuntoa (?!) tai tihrustaa itkua peilin edessä? Ihmiset ovat luotu olemaan erinäköisiä, erinäköisyys ei tarkoita sitä, että näyttäisi huonolta, se on vaan erilaisuutta.


Pidän itsestäni juuri sellaisena, millainen olen. Voisinhan minä harjata hiuksiani säännöllisemmin, voisinhan minä käyttää enemmän mekkoja, pukeutua aikuismaisemmin tai naisellisemmin, mutta minusta kokovartalopotkupuvut, löysät farkut, isot topit ja vino lippis .. Ne ovat juuri sellaisia vaatteita, jossa viihdyn ja pidän omasta "tyylistäni". Ne on osa minua, take it or leave it. Ehkä joskus muutun, ehkä en. Ehkä tulee aika, jolloin en pidä laisinkaan enää farkkuja, vaan korostan naiselisuuttani, mutta tällä hetkellä .. En tee niin and in my point of view .. That is just fine. I am just fine. 

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Nii - onhan se vähän tuhraa olla moksis ettei näytä samalaiselta ku esim. Eva Longoria, mutta onko elämänlaatu huonompi?
Kristina sanoi…
@Anonyymi: On se ehkä hieman, en tiedä Eva Longorian elämänlaadusta, varmaan ihan hyvä, mutta miksi tuhlata aikaa omasta elämästä haaveilemalla tai miettimällä miten se voisi olla erilainen, jos olisi kuuluisa näyttelijä? Pitää osata olla tyytyväinen omaan elämänpolkuun ja tavoitella ensisijaisest niitä tähtiä taivaalta, johon on mahdollisuus.

Utooppista haluta olla ydinfysiikan professori, mikäli et ole ikinä edes kuullut alkuräjähdysteoriasta. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...