Siirry pääsisältöön

random thought

In Bible, there was rain for 30 days and 30 nights. They called it catastrophic. Here in Finland, we call it summer. -JSM
Sadetta ja lisää sadetta. Koko viikolle joku säämies .. (tai -nainen) on piirellyt sääkarttaan tummia pilviä, mietin, että missä ne ukkosta osoittavat keltaiset nuolet piilevät? Mielenkiintoiseksi tämän viikon tekee myös se, että minulla on pari vapaapäivää ja olisi ollut ihan kivasti aikaa vetää fillarilenkki ulkosella tai käydä lukemassa rannalla kirja, mutta nouuu! ... turha haaveillakkaan loikoilusta veden ääressä, kun sadetta tulee taivaasta kaatamalla. Sen sijaan voin jäädä kotipihaan ja kastua ihan samalla tavalla.

Mutta, minua ärsyttää näin "sadepäivinä" kaikenmaailmat Facebook-statukset. . Eihän niitä ole pakko lukea, mutta kun ne hyppii silmilleni, kun sadepäivinä on kiva istua koneella ja kuunella sateen ropinaa ulkosalla.

"Kopioi tämä, jos tämä on totta.. PS. Pojat haluaa jonkun, jolla on x ja x ulkonäköpiirteet"

Nimenomaan Pojat.. ? Itse olen ainakin huomannut, että viehätän ihmisiä enemmän jutullani, luonteenpiirteilläni ja olemalla oma itseni. En stressaa liikaa kenenkään seurassa, ellei oo ihan pakko.. Olen huomannut, että vaikka monet arvostaa tiettyjä ulkonäköseikkoja tietyissä ihmisissä, mutta eihän se tarkoita, että kaikki pitävät samoista asioista.

Haaveet ja todellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Miksi ihmiset ottaisivat paineita ulkonäöllisistä seikoista? Loppujen lopuksi, elämässä on asioita, joista voi nauttia olematta täydellisyyden ilmentymä (mikähän se toisaalta taas on, on jokaisen oma asia päättää)

Tiedän, että moni ihminen on älyttömän upea ja kaunis, mutta se ei taas vaikuta minuun? Miksi minun pitäisi tuntea siitä huonoa omatuntoa (?!) tai tihrustaa itkua peilin edessä? Ihmiset ovat luotu olemaan erinäköisiä, erinäköisyys ei tarkoita sitä, että näyttäisi huonolta, se on vaan erilaisuutta.


Pidän itsestäni juuri sellaisena, millainen olen. Voisinhan minä harjata hiuksiani säännöllisemmin, voisinhan minä käyttää enemmän mekkoja, pukeutua aikuismaisemmin tai naisellisemmin, mutta minusta kokovartalopotkupuvut, löysät farkut, isot topit ja vino lippis .. Ne ovat juuri sellaisia vaatteita, jossa viihdyn ja pidän omasta "tyylistäni". Ne on osa minua, take it or leave it. Ehkä joskus muutun, ehkä en. Ehkä tulee aika, jolloin en pidä laisinkaan enää farkkuja, vaan korostan naiselisuuttani, mutta tällä hetkellä .. En tee niin and in my point of view .. That is just fine. I am just fine. 

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Nii - onhan se vähän tuhraa olla moksis ettei näytä samalaiselta ku esim. Eva Longoria, mutta onko elämänlaatu huonompi?
Kristina sanoi…
@Anonyymi: On se ehkä hieman, en tiedä Eva Longorian elämänlaadusta, varmaan ihan hyvä, mutta miksi tuhlata aikaa omasta elämästä haaveilemalla tai miettimällä miten se voisi olla erilainen, jos olisi kuuluisa näyttelijä? Pitää osata olla tyytyväinen omaan elämänpolkuun ja tavoitella ensisijaisest niitä tähtiä taivaalta, johon on mahdollisuus.

Utooppista haluta olla ydinfysiikan professori, mikäli et ole ikinä edes kuullut alkuräjähdysteoriasta. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...