Siirry pääsisältöön

Reductio Ad Absurdum.




Polvi. 
Kävin maanantaina Lahdessa ortopedilla, ajoin sinne junalla, meni joku kymmenen minuuttia vastaanotolla, sain laskun, lähetteen leikkaukseen ja menin ostoksille.
  

Mukaani kaupoilta tarttui Only'n shortsit, olkalaukku, sukkia, paita. Parempi mieli. Kävin myös nauttimassa kermavaahtokahvista. Suunnistin sen jälkeen takaisin juna-asemalle ja istahdin junaan. Ajoin kotiin ja mietin asioita.

Oma lajinsa on vielä ylikunto, koko vartalon rasitusvamma. Keho voi stressaantua esimerkiksi liian kovasta treenistä, huonosta ravitsemustilasta tai levon puutteesta. Oireisiin kuuluvat alentuva suorituskyky, korkea leposyke aamuisin, seksuaalinen haluttomuus ja häiriöt kuukautiskierrossa. Tarvitaan jo aika sairas mielikuvitus, jos tässä näkee liikunnan iloa. Haloo, joskus pitää levätä! 

Eilen, tiistaina, soittivat Lahdesta, että hoputtavat sitä maksusitomusta vakuutusyhtiölle, koska ovat menossa kesätauolle, joten leikkaus menisi muussa tapauksessa kolmen viikon päähän elokuulle. Mutisin jotain takaisin, ja sanoin "Kiitos".

Illalla töissä, eräällä tauolla, tarkistin puhelinta. Siellä oli viesti vakuutusyhtiöltäni. Ovat käsitelleet maksusitomuspyyntöni ja se on nyt toimitettu Terveystalolle. Häkellyin. Alle vuorokauden sisään ovat ehtineet käsittelemään sen, voi kuinka kivaa!

Tänään, keskiviikkona, soittivat uudelleen Lahdesta, jonka jälkeen soitettiin toisesta kaupungista, jossa leikkaava lääkärini olisi sama, joka teki maksusitomuspyynnön vakuutusyhtiööni. Pohdiskelin asiaa, ja lupasin olla yhteydessä. Saisin leikkausajan jo huomiselle (!), eli siis torstai-päivälle, mutta kun en ole ihan varma lääkäristä. En tiedä haluanko, että ACL-polveni rekonstruktoidaan lumpion jännesiirrolla? 

Olen ymmärtänyt, että hamstring-menetelmä olisi parempi? Tosin, en tiedä, mutta kun on kyse Minun Polvestani, niin pitääkö minun suostua sillä verukkeen leikkaukseen, koska sen saisi nopeasti? En ole täysin 100% varma leikkaavan lääkärin tavasta (lumpiojännesiirto) ja omasta mielestäni löysin toisen lääkärin, joka saattaisi sopia minulle paremmin?

Haluaisin polvesta kuitenkin toisen ortopedin mielipiteen. Minulla on nyt varaa valita, sen on minun polveni, joka on kyseessä. Minä haluan siitä hyvän, minä haluan sillä vielä urheilla, harrastaa jalkapalloa, pesistä, MMA:ta, minä haluan, että siitä tulee ehjä, niin voisinhan minä sitten luottaa omaan arvostelukykyyni, olla vielä kolme viikkoa töissä ja mennä sitten leikattavaksi sille lääkärille, jonka omassa mielessäni olen valinnut, sellaisen lääkärin, jolle uskallan polveni antaa leikattavaksi? 
Urheilu on minulle iso juttu ja kun Vierumäelle pääseminen liikunnanohjaajaksi jäi pisteen päähän, niin murtuisin, jos se leikkaus menisi pieleen. Haluan antaa polvelleni, ja ennen kaikkea itselleni, mahdollisuuden. 

Voiko se olla niin väärin, voinko olla niin itsekäs, että kieltäydyn huomisesta leikkausajasta ja sovin leikkausajan toiseen toimipisteeseen toiselle lääkärille? Voinhan.

Kommentit

Hanna sanoi…
Mieluummin ottaa sellanen lääkäri, johon meinaa luottaa eikä sellane joku vaan vaan nopeuden takia. Tsemppiä ja muista ylläpitää polven liikkuvuutta! :)
Anonyymi sanoi…
Niin ne ovat :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...