Siirry pääsisältöön

Reductio Ad Absurdum.




Polvi. 
Kävin maanantaina Lahdessa ortopedilla, ajoin sinne junalla, meni joku kymmenen minuuttia vastaanotolla, sain laskun, lähetteen leikkaukseen ja menin ostoksille.
  

Mukaani kaupoilta tarttui Only'n shortsit, olkalaukku, sukkia, paita. Parempi mieli. Kävin myös nauttimassa kermavaahtokahvista. Suunnistin sen jälkeen takaisin juna-asemalle ja istahdin junaan. Ajoin kotiin ja mietin asioita.

Oma lajinsa on vielä ylikunto, koko vartalon rasitusvamma. Keho voi stressaantua esimerkiksi liian kovasta treenistä, huonosta ravitsemustilasta tai levon puutteesta. Oireisiin kuuluvat alentuva suorituskyky, korkea leposyke aamuisin, seksuaalinen haluttomuus ja häiriöt kuukautiskierrossa. Tarvitaan jo aika sairas mielikuvitus, jos tässä näkee liikunnan iloa. Haloo, joskus pitää levätä! 

Eilen, tiistaina, soittivat Lahdesta, että hoputtavat sitä maksusitomusta vakuutusyhtiölle, koska ovat menossa kesätauolle, joten leikkaus menisi muussa tapauksessa kolmen viikon päähän elokuulle. Mutisin jotain takaisin, ja sanoin "Kiitos".

Illalla töissä, eräällä tauolla, tarkistin puhelinta. Siellä oli viesti vakuutusyhtiöltäni. Ovat käsitelleet maksusitomuspyyntöni ja se on nyt toimitettu Terveystalolle. Häkellyin. Alle vuorokauden sisään ovat ehtineet käsittelemään sen, voi kuinka kivaa!

Tänään, keskiviikkona, soittivat uudelleen Lahdesta, jonka jälkeen soitettiin toisesta kaupungista, jossa leikkaava lääkärini olisi sama, joka teki maksusitomuspyynnön vakuutusyhtiööni. Pohdiskelin asiaa, ja lupasin olla yhteydessä. Saisin leikkausajan jo huomiselle (!), eli siis torstai-päivälle, mutta kun en ole ihan varma lääkäristä. En tiedä haluanko, että ACL-polveni rekonstruktoidaan lumpion jännesiirrolla? 

Olen ymmärtänyt, että hamstring-menetelmä olisi parempi? Tosin, en tiedä, mutta kun on kyse Minun Polvestani, niin pitääkö minun suostua sillä verukkeen leikkaukseen, koska sen saisi nopeasti? En ole täysin 100% varma leikkaavan lääkärin tavasta (lumpiojännesiirto) ja omasta mielestäni löysin toisen lääkärin, joka saattaisi sopia minulle paremmin?

Haluaisin polvesta kuitenkin toisen ortopedin mielipiteen. Minulla on nyt varaa valita, sen on minun polveni, joka on kyseessä. Minä haluan siitä hyvän, minä haluan sillä vielä urheilla, harrastaa jalkapalloa, pesistä, MMA:ta, minä haluan, että siitä tulee ehjä, niin voisinhan minä sitten luottaa omaan arvostelukykyyni, olla vielä kolme viikkoa töissä ja mennä sitten leikattavaksi sille lääkärille, jonka omassa mielessäni olen valinnut, sellaisen lääkärin, jolle uskallan polveni antaa leikattavaksi? 
Urheilu on minulle iso juttu ja kun Vierumäelle pääseminen liikunnanohjaajaksi jäi pisteen päähän, niin murtuisin, jos se leikkaus menisi pieleen. Haluan antaa polvelleni, ja ennen kaikkea itselleni, mahdollisuuden. 

Voiko se olla niin väärin, voinko olla niin itsekäs, että kieltäydyn huomisesta leikkausajasta ja sovin leikkausajan toiseen toimipisteeseen toiselle lääkärille? Voinhan.

Kommentit

Hanna sanoi…
Mieluummin ottaa sellanen lääkäri, johon meinaa luottaa eikä sellane joku vaan vaan nopeuden takia. Tsemppiä ja muista ylläpitää polven liikkuvuutta! :)
Anonyymi sanoi…
Niin ne ovat :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...