Siirry pääsisältöön

Ei kiinnosta, kiinnostaako?

Minua ei kiinnosta, että kiinnostaako nuoria äänestäminen tai minun äänestäminen varsinkin, mutta minusta nuorien pitäisi olla kiinnostunut politiikasta (kunnallisvaaliehdokkuudesta sekä äänestämisestä); onneksi nuorten aktiivisuus on noussut sillä saralla? Nuoretkin joskus vanhenevat ja jossain vaiheessa, voisi luulla, että politiikka ja kunnassa tehtävät päätökset alkaisivat kiinnostaa?

Elämme demokratian aikaa emmekä diktatuurin vallan alaisena, jossa yksi määrää marssitahdin.

Nuoret. Mikä ja kuka määrittelee nuoren, mutta sanotaan näin, että: onhan nelikymppinenkin nuori - nuorehko, mutta hänen huoleenaiheet saattavat olla hieman erilaisia kuin 20-vuotiaalla?

Itse haluaisin paneutua mm. 16-27 vuotiaiden hyvinvointiin, ettei heistä tulisi väliinputojia, ei kenenkään kuuluisi syrjäytyä yhteiskunnasta ja olen jokseekin huolestunut joistakin julkisen sektorin palveluista. (mm. julkinen liikenne ja viikonlopun röntgenpäivystys)

Paikallinen viikonloppupäivystys määrää minut kipeällä koivella menemään 35 kilometrin päähän röntgeniin, vaikkei minulla ole murtumaa, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi -- ei voi odottaa maanantaihin. Kahdet päivystysmaksut ja 9,25 taksimatkasta meno-paluu. Hintaa viikonlopulle kertyy rapeat 60 euroa eikä jalassa olekaan murtumaa, kuten alunperin lääkäri Imatralla uumoili. Rahaa ja viisi tuntia vaan siihen reissuun kuluikin. Jalasta sitten löytyikin jotain, mutta aina ei välttämättä löydy?

Pari tuttavaa saattavat ohimenneen sanoa, "vähän noloa" -- oot jossain vaaleissa? Se on asenteesta kiinni, mutta ne samat tuttavukset valittavat puiston penkillä kuntamenoista ja miten nuoria ei huomata. Nuorilla ei ole omaa paikkaa, missä rauhassa saisi olla tai kerääntyä kavereiden kanssa, bussikuljetus kouluun ei toimi hyvin, pyörätiet jossain kohtaa ovat todella karmeassa kunnossa. Ei ole mitään tekemistä?

Ajatuksia nuorten suusta: kaikki on kallista - ei voi harrastaa, salilla käyminen maksaa. Tottakai, mitään ei saa ilmaiseksi. Ruoka maksaa, asunnot maksaa, harrastaminen maksaa, bussilippu maksaa.

Auttaako puiston penkillä asiasta valittaminen? Voi olla.. saattaa olla, että joku kuulee ja tuo asian esiin.

Kunnassa päätetään isommista linjauksista; julkisen sektorin päätökset tehdään siellä. Minä voin pykriä sinne, koska haluan ja minulla on päämääriä ja tiedonjanoa. Haluan myös tietää, miten rattaat kuntapoliittisesti pyörivät. Toki, valtuuston ulkopuolelle jääminen, on mahdollista, mutta olen yrittänyt.

Minulle on melko yhdentekevää, mitä monet ajattelevat puoluestani tai vaaliehdokkuudesta, tai mitä he ainakin luulevat tietävänsä. Minä yritän pyrkiä johonkin, koska minulla on mahdollisuus. Kansa saa päättää, joten annamme heidän päättää. Kansa tietää, mihin haluavat parannuksia ja kuka voisi parhaiten toimia heidän äänitorvenaan pyöreän pöydän äärellä, kahvikuppi kädessä. Demokratia on keskustelua ja mielipiteiden esittämistä, joten antakaamme demokratian näyttää, mihin se pystyy ja saadaan aikaan keskustelua.


"Kehittyvä, Ahkera, Innovatiivinen, Rohkea, Inspiroitunut, Tavoitteellinen"

Sellainen olen minä.

Kommentit

Mika sanoi…
Politiikka on omituisesti kiinnostanut ihan pienestä asti ja kunnallisvaaliehdokkuutta oon pyöritellyt vuodesta toiseen. Fakta on että aikaa ei ehkä riittäisi sillä tavalla kuin haluaisin.. Ehkä vielä joskus.

Vaali-illat on aina ollu superjännittäviä, vähän kuin euroviisut tai urheilukisat. Omaa suosikkia jännätään ja pidetään peukkuja alaspäin muille. Lokakuun loppu, ei jaksais odottaa :D
Unknown sanoi…
Mä ihailen sun päättäväisyyttä ja tarmokkuutta. You go girl! On helppo vaan valittaa ja nurista, mutta ei tehdä mitään asioiden eteen. Ihanaa, että jotkut ottavat härkää sarvista ja voivat ainakin sanoa, että yritin (jos ei muuta).

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...