Siirry pääsisältöön

get some shoes

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa olisi ristijäiset ja minusta tulee kummi.. kaksospoikien ristiäisissä (en ole varma tuleeko molemmille pojille, vai vaan tuleeko minusta vaan toisen kummi -- jännä nähdä) .. Miettimisen arvoisia aiheita on ollut monia: kengät, lahja, mekko.

  • Mekko: luultavasti päädyn ylläolevaan keltaiseen mekkoon
  • Kengät: .. jotkut matalat tasapohjaiset !
  • Kummilahja: .. lusikka, sormus ..  vai jotain muuta?
Kummilahjassa taidan päätyä johonkin hopeiseen/tinattuun mukiin; poikia on kaksi ja kummeja enemmän kuin yksi. Mekossa ei ollut oikein kiistämistä -- keltainen, raikas ja mustat napit mahdollistaa sen, että kengät voivatkin olla mustia.

Kävelysavuoillani tallustelin ympäri kaupunkin sunnuntaina ja löysin parit sandaalimaiset, jotka ehkä olisin voinut kelpuutta, mutta ajattelin käydä vielä naapurikaupungissa katsomassa, koska luulin, että sieltä voisi löytyä enemmän valinnanvaraa.


Onneksi maltoin venailla enkä ostanut ekoja jalkineita, jotka olisivat olleet "ihan ookoo", vaikka tämä onkin hätätapaus. Korkokengät eivät käy, koska en halua, että polveni muljahtelisi tai olisi jotenkin muuten epävakaa. Onneksi en ollut ostanut myös kenkiä jo valmiiksi tätä tilaisutta varten. Nyt oli hyvä käydä ostoksilla, kokeilla ja katsella. Huomasi, miten vähän olikin kenkiä, jotka olisivat vastanneet minun "vaatimuksia". (matalat, nätit, tasapohjaiset, koroton ja järkevä hintainen -- max.50€)

Ta-daa. Tässä nämä ovat.
Mustat ballerinat. Kukkajuttuja kärjessä. Tuntuivat todella mukavilta jalassa, pohja on hyvä, haluaisin nyt ehkä jonkun pienen hiuskoristeen hiuksiin (kukallinen), jotta olisi "matchymatchy", mutteihän se ole niin justiisa. Katellaan nyt, mutta eipä tarvitse ainakaan Espirit! tennareissa ilmestyä paikalle.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...
7 kommenttia
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »