Siirry pääsisältöön

get some shoes

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa olisi ristijäiset ja minusta tulee kummi.. kaksospoikien ristiäisissä (en ole varma tuleeko molemmille pojille, vai vaan tuleeko minusta vaan toisen kummi -- jännä nähdä) .. Miettimisen arvoisia aiheita on ollut monia: kengät, lahja, mekko.

  • Mekko: luultavasti päädyn ylläolevaan keltaiseen mekkoon
  • Kengät: .. jotkut matalat tasapohjaiset !
  • Kummilahja: .. lusikka, sormus ..  vai jotain muuta?
Kummilahjassa taidan päätyä johonkin hopeiseen/tinattuun mukiin; poikia on kaksi ja kummeja enemmän kuin yksi. Mekossa ei ollut oikein kiistämistä -- keltainen, raikas ja mustat napit mahdollistaa sen, että kengät voivatkin olla mustia.

Kävelysavuoillani tallustelin ympäri kaupunkin sunnuntaina ja löysin parit sandaalimaiset, jotka ehkä olisin voinut kelpuutta, mutta ajattelin käydä vielä naapurikaupungissa katsomassa, koska luulin, että sieltä voisi löytyä enemmän valinnanvaraa.


Onneksi maltoin venailla enkä ostanut ekoja jalkineita, jotka olisivat olleet "ihan ookoo", vaikka tämä onkin hätätapaus. Korkokengät eivät käy, koska en halua, että polveni muljahtelisi tai olisi jotenkin muuten epävakaa. Onneksi en ollut ostanut myös kenkiä jo valmiiksi tätä tilaisutta varten. Nyt oli hyvä käydä ostoksilla, kokeilla ja katsella. Huomasi, miten vähän olikin kenkiä, jotka olisivat vastanneet minun "vaatimuksia". (matalat, nätit, tasapohjaiset, koroton ja järkevä hintainen -- max.50€)

Ta-daa. Tässä nämä ovat.
Mustat ballerinat. Kukkajuttuja kärjessä. Tuntuivat todella mukavilta jalassa, pohja on hyvä, haluaisin nyt ehkä jonkun pienen hiuskoristeen hiuksiin (kukallinen), jotta olisi "matchymatchy", mutteihän se ole niin justiisa. Katellaan nyt, mutta eipä tarvitse ainakaan Espirit! tennareissa ilmestyä paikalle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...