Siirry pääsisältöön

kuvun alla


Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä). Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen.

Viikko #1 oli pahin.
Viikolla #2 helpotti.

Viikko #3 lisätään tehoja. 
Sarjoja ~4/pv

  • Koukistukset, 20 toistoa 
  • Varpaat poispäin, 20 toistoa 
  • Kantapään nostot, 20 toistoa
  • Vatsat, 20+20 toistoa 
  • Venyttely, 5-10 min
Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet.

---
Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia, niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B".
---


Tänään alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen lukemisen, mutta ajanpuutteen vuoksi jäi kyseinen kirja kesken. Nyt aloitan ihan alusta ja otin tavoitteekseni lukea sen keskiviikkoon mennessä. Ei ole tarkoitus olla nopea, mutta olen kuullut paljon hyvää siitä kirjasta.

Tunnisteet:

Kommentit

Mika sanoi…
Vaikka pitkä matka onkin varmaan vielä edessä niin sen taittaminen kevenee huomattavasti kun keskittyy siihen miten hyvin on edistynyt. Kaikesta päätellen sun kuntoutumisesi edistyy hyvin, tosi hieno juttu :)
21. elokuuta 2012 klo 14.50
Kristina sanoi…
@Mika: kyllä mieki oon sitä mieltä, että huonomminkin voisi olla :) ihan hyvä mieli, kun pääsee tekemään kaikkea mitä pystynee.
23. elokuuta 2012 klo 15.46
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...
4 kommenttia
surf away »