Siirry pääsisältöön

let's do this

Polvi. Polvi on vielä tallessa. Polven arvet ovat siistit. Kävin lääkärissä taannoin (12.09) ja hän kertoi, että siirre on kiinnittynyt hyvin, nyt pitäisi vaan polven liikkuvuutta lisätä ja saada jalka koukkuun lokakuun alussa. Sain lähetteen myös fysioterapiaan.

Ekalla kerralla katsottiin, miten teen vanhoja liikkeitä, lisättiin kolme uutta, katsottiin kävelyni portaissa ja tasaisella. Olen vinossa, kierossa, lantio falskaa, lonkankoukistajat kireällä enkä pidä kylkeäni suorana vaan rutistan ja nostan lantiosta jalkoja. GREAT

Ensimmäinen fysiokäyntini, 17.9

- polven yläpuolelta 39cm, terve jalka 40cm
- polven lumpiolta +1cm verrattuna terveeseen
- polven alapuolelta +2cm verrattuna terveeseen
- jalka koukistuu 100 astetta

Toisella kerralla pyöräilin kuntopyrällä ja crossarilla poljin päälle. Tein jalkaprässiä, katsottiin kävelyni, tehtiin steppilaudalle nousemisia ja käveltiin portaat.

Toinen fysiokäyntini, 20.09
- polven yläpuolelta 40cm, terve jalka 40cm
- jalka koukistuu 115 astetta

Seuraava fysioterapia on jo huomenna. Saa nähdä, mitä sanotaan silloin ja saanko uusia liikkeitä kotona suoritettavaksi. Viime viikolla kävin kerran uimassa ja kahdesti kuntosalilla. Tällä viikolla en ole tehnyt kumpaakaan. (vielä)

Kalenteri täyttyy erilaisisista luottamustoimiin liittyvistä tempauksista ja kuntavaalien koulutuksesta sekä vaalien alla tapahtuvista tapaamisista. Samalla pitäisi myös yrittää jumpata, sovittaa muita menoja kaiken ympärille ja saada ajatukset jo kouluun ja työelämään.

Mietin vielä kouluun liittyviä aspekteja. Olen hieman kahden vaiheella, mutta pitää jättää toistaiseksi vielä takaraivoon muhimaan eräs seikka.

Missä Passi? Viisi päivää reissuun. Saksa-Puola, täältä tullaan. Mukaan matkalle lähdössä: Fazerin sininen, turkinpippuri ja lakuja. Digikamera, läppäri ja videokamera. Eiköhän saada aikaiseksi melko menestynyt kokemus nuorisleirillä.

“…it’s about doing!”
Tunnisteet:

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kiva lukea, että polvesi kuntoutus edistyy hyvin. Selkä- ja asento-ongelmia taitaa tulla kaikille - kävelemään opettelu on vaikeaa.
Tsemppiä ja malttia!
26. syyskuuta 2012 klo 16.59
Kristina sanoi…
@luimupupu: niin on, nyt onneksi jo sujuu ja ajoittain jopa melko nopeastikin. Tekisi mieli jo juoksemaan :)
12. lokakuuta 2012 klo 10.11
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...
8 kommenttia
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »