Siirry pääsisältöön

Hello Estonia.

Häät oli ja meni...kakku oli bueno (Y) Morsian oli erittäin kaunis ja pariskunta näytti onnelliselta. Itse kävelin mekossa ja korkkareissa. 9 tuntia pidin korkokenkiä jalassa eikä polvi ollut siitä moksiskaan! Tipsuttelin menemään yhdeksän tuntia, mutta oli todella hyvät kengät eikä mihinkään sinänsä sattunut, ei vaan jalan liikkuvuus ollut maailman paras.


Häitten jälkeisenä päivänä kävin hotellilla aamupalalla fleece-potkupuvussani. 

Pari päivää häiden jälkeen pakkasin tavarani, nousin junaan ja matka kohti Tarttoa alkoi!

Eckerö Line vei turvallisesti perille!

Bussiasema.


Miun nukkumapaikka. Mainio B&B :)

kakkuja !

kurkkupastilleja.

katu 

kioski



Wilde&Vilde

manikyyri.

viskiä.



kävin salilla, siinä on iso ryhmäliikuntatila
.. ja myös muita laitteita

tuo punainen oli se, johon lippu reitettii

piti pitää kii

pyöräilijä

Kohuke..

tuntui, että Tartossa tuttujen ja sukulaisten luona vierailut olivat yhtä kakunsyöntiä:)

joku kone, joka oli siinä meidän B&B pihalla

Raatinaukio.. ja markkinat.

omppuja!

taas syödään...

.. kakkua


taidetta
  
kävin kaupoilla


kiva takki.  
  

karkkikaupassa. Kalev.

marsipaanipandoja




silta





a rainbow

salilla kävin yhteensä 6 päivää putkeen, 2 kertaa päivässä

polven arpi..

Karkkeja.. ja sandaalitkin (Tamaris) ostin myös.

spottasin kissan! 





join porkkana-omena-..jotain mehua.



sukulaisilla söin lisää kakkua..
.. ja join vähän kahvia

kävin myös silmien laserleikkauksen esitutkimuksessa.. siellä oli myös kahvia!

bussilla takaisin Tallinnaan.

Elokuvateatterin seinä.



Helsingissä jo.

Helsingissä kömpimässä aina-niin-pelottavaan hissiin.


Helsinki

---

Yövyin B&B-majoituksessa, joka oli mielestäni aivan loistava ja siinä lähellä oli kaksikin bussipysäkkiä, joten ei tarvinnut paljon kävellä. Kymmenen päivän bussilippu opiskelijalle maksoi 3,70€

Kaiken kaikkiaan oli mukava reissu, nämä kuvat ovat kännykän kuva-antia. Yli 300 kuvaa tuli kameralla napsittua ja ne ovat myös hieman laadukkaampia. Tosiaan, tuli käytyä uimassa viikon aikana 5 kertaa, pari kertaa ryhmäliikuntatunneilla ja salilla kuutena päivänä putkeen. Ihan onnistunut reissu mielestäni.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...
8 kommenttia
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »