Siirry pääsisältöön

Tulisitko käymään?

Tänä aamuna oli mahdottoman mukavaa herätä siihen, kun puhelin soi ja ilmoitetaan vaan, että "Ensi viikon perjantaille varattu aikasi on peruttu tähän Helsinkiin; voisitko tulla silloin torstaina?" 

Anteeks vaan, mutta en minä asu kulman takana, se on kuitenkin 3-4h julkisella kulkuneuvolla, että pääsen sinne, joten kiitos, mutta ei kiitos tarjouksestanne.

Jalkani on kunnossa, so fine, joten mitäpä tässä. (ei, ei todellakaan oo)

Polven alapuolella on turvotusta, on kipua, on huteruutta, en pysty juoksemaan, en kykene hallitsemaan vielä jalkani. Nivelkapselit ei ole enää kivuliaita, mutta sääreen ja polven takaosaan koskee. Hylkiikö kehoni siirrettä? Onko siirre napsahtanut poikki? En saa kunnolla ojennettua, en saa täysiä vieläkään koukistettua.

Töissä kun oon ollut se kuutisen tuntia, niin ei toivoakaan, että pystyisin suoraan lähteä kävelemään siitä. Koipeni ei ole parantunut kunnolla ja odotin kovasti lääkärille pääsyä. Seuraava aika meni kalenterini mukaan vasta kuukauden päähän. 11.12.2012.

Viimeksi tuli lasku ortopedi-käynnistä Lahdessa (heinäkuulta 2012) ja minulla on kuitti maksetusta laskusta, mutta Lahdessa olivat veloittaneet kotikuntani lääkärikäyntini. Ensin tivattiin: "Oletko varma, että maksoit? Kävelit maksukuitin kanssa kassaan?" 

.. No, olen. Minulla on tässä tämä kuitti. 

Silloin sielläkin välähti: "Tulisitko laskuni kanssa käymään tässä toimistolla?" 

.. No, tottakai tuun, venaas hetki -- ei mee ku 2,5h ku tästä lähden tulemaan!

Ketuttaako? Ei laisinkaan.



Kommentit

Ella sanoi…
Paljon tsemppiä ja jaksamista!

Itseltä operoitiin sama polvi toistamiseen tuossa parisen viikkoa sitten (ristiside meni molemmilla kerroilla salibandyssä).
Ensimmäisessä kuntoutuksessa tuntui menevän kaikki mahdollinen pieleen, mutta nyt on mennyt paaaljon paremmin.

Mutta tosiaan, voimia sinne :)
Anonyymi sanoi…
Kirjoitit tuossa twitterin puolella juoksemisesta. En tiedä ketään, kuka olisi kolmen kuukauden kohdalla juossut testiaskelia lukuunottamatta. Silloin saa juosta (jos on saanut tarkastuksessa luvan) mutta se ei varmasti suju kenellän helposti. Mulla oli nilkan ja toisen polven kanssa niin paljon ongelmia, että juoksin vasta reilun 9 kk päästä leikkauksesta. Ei siis varmaankaan syytä huoleen!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...