Siirry pääsisältöön

aamukahvilla




Odotan ihan älyttömästi, että alkaisi syksyllä jo nuo minun amk-opintoni! ..olen nyt keväällä käynyt avoimen yliopiston "Yrittäjyyden ulottovuudet" -kurssilla ja se oli hirveän kivaa ja antoista kurssi; oppii tosi paljon erilaisista yrityksistä, akateemisesta yrittäjyydestä ja siitä, että monilla yrittäjille on taustalla peruskoulutus. 

Haluaisin laittaa aivoja käyttöön ja haluaisin perustaa ehkä joskustulevaisuudessa oman firman..toimiala vielä tuntematon, mutta ainahan se voi olla "sekamultitavarapalveluyritys" -- tuottaa palveluja yksityisille ja yrityksille sekä tarjoo pullakahvit Annankatu 5:sessa. Kysytarjous - meininkillä!

Aamukahvilla..katselen ohikulkevia ihmisiä ja kovin näyttää kaikilla olevan kiire. Töihin? Kouluun? Kotiin? Vai onko se kiire vaan kiireen vuoksi, ei oikeastaan ole kiire, mutta halutaan näyttää kiireiseltä? Helsingissä on hauskaa, kun valtaosa ihmisistä näyttää juoksevan, tai kävelevät lähestulkoon sun yli tai tönivät kylkeen.

Parasta aamuissa on se, kun saa rauhassa lukea tietyn sanomalehden, joka tipahtaa joka aamu postiluukusta. Voi lukea mielipidepalstat, sarjakuvat, kotimaa-uutiset ja saa rauhassa vielä pohtia niitä asioita. Paljon on vääryyttä, mielipahaa, huonoja ihmisiä, mutta onhan täällä maailmassa myös hyviä ihmisiä, hyviä tekoja, hyvämielisyyttä. On omahyväisyyttä ja on töykeyttä, mutta on myös ymmärrystä ja avoimuutta. Kaikkea löytyy välin maan ja taivaan ja vaikka jokin päivä olisi huonompi, niin huomenna on taas uusi aamu, uusi alku, päivä murmelina tai sitten tekee jotain ihan eri tavalla.. ja nauttii, koska elämähän on ihanaa ;)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...