Siirry pääsisältöön

mi semana

Huhtikuun alusta Heiaheia-kalenterini on alkanut näyttämään jo hieman paremmalta. Joulu/helmi/maaliskuu olivat todella hiljasia ku ei tullut paljoakaan erikseen liikuttua vapaa-ajallani. Aamusali saa herämään kropan ihan mukavasti. Running-tuossa nyt on lähinnä hölkyttelyä ja linkuttelua, kun vihloo tosi pahasti tervettä polvea sisäsyrjän puolelta ja lumpion päällä tuntuu kipua.

Kuten huomaa, sain mitalin, että oon 10 x käynyt salilla vuonna 2013. Jippiikaijee. Jes! Oon tosi "ylpeä" -- onhan sitä tullut salilla ryhmäliikuntoissakin käytyä, mutta aika surkeata tuo on, kun 10 x tulee täyteen vasta huhtikuussa, mutta voin leikkiä, että huhtikuusta huhtikuuhun on "minun vuosi" vaikka muilla se vaihtuisikin joulu-tammikuun vaihteessa.

Laitoin sähköpostia eräälle pesäpallojoukkueelle. Kuulin, että olisi mahdollista ehkä pelata, niin haluaisin hirmu-hirmu kovasti pelata, edes sitä maakuntasarjaa. Ei oo niin väliä, kunhan saisin pelata, koska se on niin mukavaa. Nyt teenkin kotona kaikkia tasapainotyynyharjotuksia ja staattisia harjotteita polvelle, koska niitten pitää kestää. Ei oo muuta vaihtoehtoa, en kestäisi olla taas pelaamatta yhtä kesää. Mailakin pölyyntyy muuten turhaan kaapissa.

Nike+ Kinect Training .. hirmu hauskaa, Alex on mun valmentaja. Yksinkertaisia liikkeitä, mutta rankkoja, kun kunto ei oo niin hyvä ku mitä se joskus on ollut. Latasin myös Nike+ appsin puhelimeen ja suoritan siellä Alexin kanssa reeniohjelmaa. Se on ihan kivaa vertailla myös tehtyjä kuntotestejä keskenään, kun marraskuussa tein vajaavaisesti kaikkia liikkeitä, mutta nyt hypyt ym sujuu hieman paremmin, niin testituloskin parani. Sitten on myös kivaa, kun voi vertailla tuloksia kavereiden kanssa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...