Siirry pääsisältöön

Push Push Push !

Olen ihan älyttömän onnellinen, elämä on ihanaa, se hymyilee ja minulla on hyvä olla. Joskus sillon tällöin sattuu johonkin, mutta minkäs sille mahtaa. Onhan tässä jo ikääkin kertynyt.


Eilen kävin testaamassa Piloxing -nimisen tunnin. Olin avoimella mielellä, ja olihan eräs ohjaaja sanonutkin monta kertaa, että kannattaisi tulla! Nyt se sattui aikatauluihin, koska oli vapaapäivä ja todellakin nautin siitä tunnista.

Siinä yhdistyy Pilates ja Nyrkkeily. Se oli älyttömän hauskaa ja rankempaa kuin mitä olin kuvitellut. Tiedän, että menen varmasti uudestaan, jos on vapaata ja saan vielä paikan tunnilleReeni myös lievitti sitä kaipuuta, mitä minulla on ollut jo Bodycombat tunnille (en oo käynyt toukokuun 2012 jälkeen ollenkaan)

Suosittelen kokeilemaan, yllätyksenä oli, että siellä on vielä jotkut hanskatkin käytössä -- en tiedä, mitä varten, enkä oo edes googlettanut, että mikä on niitten käyttöfunktio, mutta luulisin, että niissä on hieman painoa -- eilen aamulla tosin oli olkapäät ja kädet kipeät maanantain yläkropan reenistä, joten oman kehon painokin tuntui olevan liikaa ja hikiä puski ihan mukavasti!


Tänään, keskiviikkona, heräsin hyvissä ajoin -- pohkeet hieman jumissa, mutta askeleet taas salille veivät. Tein mm. bulgarialaisia yhden jalan kyykkyjä (argh! irvistelyä ei uupunut sarjojen lopusta) ..Jospa huomenna tuntuisikin sitten jossain tämän aamun irvistelyt!

Illalla on sitten hyvä taas mennä jammailemaan Sh'bam -tunnille, aurinko paistaa ja energiaa virtaa.


Kommentit

Anonyymi sanoi…
pittää käyä varmaa kokeilemassa tuntia, ku on lanseerattu myös meijänki salille. ite oon tapojeni orja (BC, BP ja Spinning) :D
Ella sanoi…
Piloxing kuulostaa kyllä varsin mielenkiintoiselta, harmi vaan ettei meidän salilta sitten taas sellaista löydy :p
Eikä kyllä koko paikkakunnan muiltakaan saleilta...

No, onneksi on tuo iki-ihana combat <3
Naurattaa näin jälkikäteen, kun vetkuttelin tuota ensimmäistä bc-kertaakin ikuisuuden, kun luulin että "se on ihan paskaa!1!1"

Little did I know...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...