Siirry pääsisältöön

Push Push Push !

Olen ihan älyttömän onnellinen, elämä on ihanaa, se hymyilee ja minulla on hyvä olla. Joskus sillon tällöin sattuu johonkin, mutta minkäs sille mahtaa. Onhan tässä jo ikääkin kertynyt.


Eilen kävin testaamassa Piloxing -nimisen tunnin. Olin avoimella mielellä, ja olihan eräs ohjaaja sanonutkin monta kertaa, että kannattaisi tulla! Nyt se sattui aikatauluihin, koska oli vapaapäivä ja todellakin nautin siitä tunnista.

Siinä yhdistyy Pilates ja Nyrkkeily. Se oli älyttömän hauskaa ja rankempaa kuin mitä olin kuvitellut. Tiedän, että menen varmasti uudestaan, jos on vapaata ja saan vielä paikan tunnilleReeni myös lievitti sitä kaipuuta, mitä minulla on ollut jo Bodycombat tunnille (en oo käynyt toukokuun 2012 jälkeen ollenkaan)

Suosittelen kokeilemaan, yllätyksenä oli, että siellä on vielä jotkut hanskatkin käytössä -- en tiedä, mitä varten, enkä oo edes googlettanut, että mikä on niitten käyttöfunktio, mutta luulisin, että niissä on hieman painoa -- eilen aamulla tosin oli olkapäät ja kädet kipeät maanantain yläkropan reenistä, joten oman kehon painokin tuntui olevan liikaa ja hikiä puski ihan mukavasti!


Tänään, keskiviikkona, heräsin hyvissä ajoin -- pohkeet hieman jumissa, mutta askeleet taas salille veivät. Tein mm. bulgarialaisia yhden jalan kyykkyjä (argh! irvistelyä ei uupunut sarjojen lopusta) ..Jospa huomenna tuntuisikin sitten jossain tämän aamun irvistelyt!

Illalla on sitten hyvä taas mennä jammailemaan Sh'bam -tunnille, aurinko paistaa ja energiaa virtaa.


Kommentit

Anonyymi sanoi…
pittää käyä varmaa kokeilemassa tuntia, ku on lanseerattu myös meijänki salille. ite oon tapojeni orja (BC, BP ja Spinning) :D
Ella sanoi…
Piloxing kuulostaa kyllä varsin mielenkiintoiselta, harmi vaan ettei meidän salilta sitten taas sellaista löydy :p
Eikä kyllä koko paikkakunnan muiltakaan saleilta...

No, onneksi on tuo iki-ihana combat <3
Naurattaa näin jälkikäteen, kun vetkuttelin tuota ensimmäistä bc-kertaakin ikuisuuden, kun luulin että "se on ihan paskaa!1!1"

Little did I know...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...