Siirry pääsisältöön

work work work


Viikko kaksi... huhtikuusta.. oli jo huomattavasti parempi.

Töitä, töitä, töitä loppuviikko ja tänään. Huomenna vasemman polveni kanssa röntgeniin, 5 viikkoa sitten liukastuin ja polveni vääntyi sisään ja kipeytyi saman tien, siinä nyt vielä on venähdyksen jälkitila menossa, mutta ei pysty hölkkämään pitkään, joten jatkotutkimuksia varten täyttelin tänään vakuutustodistuksia ja käyn huomenna röntgenissä, koska ortopedikin haluaa nähdä, että röntgenissä on käyty.

Innossani katselin eilen, kun katuja lakastiin ja pestiin, elättelen toiveita, josko toukokuussa saisi lähteä rullaluistimilla jo kokeilemaan.. Ostin viime kesänä luistimet, juuri ennenku olin menossa toisen polven kaa eturistisideleikkaukseen! (hirmu fiksua), mutta oli hirveän hyvä alennus päällä.

Kesälomakin selvisi, ainakin yksi viikko on heti toukokuussa, viikko 20, joten saa keksiä tekemistä, kun kaikki kaverit ovat joko koulussa tai viettävät kesälomansa vasta myöhemmin. Itse toivoin elokuun loppuun -- syyskuun alkuun, kun alkaisi sillon koulukin, mutta sentään on kesäloma, ensimmäinen pitempi loma ensimmäistä kertaa elämässä. Pitää nauttia siitä ja ehkä eräs tuttu valmistuu sillon, niin voisi pyörähtää sinne..lentokoneella..

Sataa, sataa ropisee eikä oikein innosta tuo sää ulkoilemaan, josko se kohta aurinko alkaisi paistamaan. Tänään töissäkin tuntui, ettei saanut oikein mitään aikaiseksi. Oli vähän rasittavaa, kun sinkoilee paikasta A paikkaan B ja takas paikkaan A ja sit B:hen ja sit oli hirmu tyhjänä takki kun lähti kotiin. Hieman pettynyt, etten saanut ihan täysin projektiani valmis, mutta kaikkeni yritin, työpanokseni oli hyvä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.