Day 1: maanantai / Monday
Sunnuntai-iltana pakkasin tavarani ja maanantaina lähdin 8:14 junalla Vainikkalasta Pietariin, ajettiin tietä 3891 Vainikkaalaan (en suosittele!) - oli vähän sellainen tuntuma, että kestääkö auto ja ehdinkö ajoissa, kun oli soraa ja mutaa ja sadetta ja kaikkea! Hyvin ehdin ja laiturilla vielä pääsin tovin odottelemaan junaa. Junassa sain maahantulokortin ja siinä hetkessä tajusin, ettei miulla kylläkään ole kynää matkassa, joten pyysin vierustoverilta moista lainaksi. Junassa en tiennyt vieläkään, että tuleekohan joku minua vastaan ja missä oikeastaan tulen asumaan tai miten paljon se maksaa. Junasta päästyäni porteilla odotti minua eräs poika, jolla oli A4:sen kokoinen lappu, jossa oli kissankokoisilla kirjaimilla miun nimi. Hän puhui englantia kanssani ja oli metroseurana sekä hoiti miulle avaimet ja kortit sekä muut lippu-laput ja näytti miulle sen huoneen, jossa tuun asumaan ja opasi lähimpään "Komputer Mir" kauppaan, jotta voisin ostaa Ethernet-kaapelin, joka maksoikin huikeat 80 ruplaa! Kun olin purkanut tavarani, menin vähän sightseeingille, syömään, ostoksille ja nukkumaan.
---
Day 2: tiistai
Toisena päivänä, tiistaina, kävelin ensimmäistä kertaa asunnolta töihin, koska metrolla se olisi vaan yksi (1) pysäkki, joka kattaa noin kilometrin matkan, joten minusta tuntuu aina, että menee melkein sama aika maanalaiseen ja takaisin ylös kuin jos kävelen ja samalla saan nauttia maisemista sekä raittiista, mutta hiostavasta ilmasta.
Tiistaina tapasin hotellin respassa erään suomalaisen Ingridin, joka on myös siellä harjoittelussa ja yhteensä meitä Sokos Hotel Olympia Gardenissa on ilmeisesti 4 suomalaista työntekijää. Juteltuamme tovin pääsin tapamaan harjoitteluvastaavia ja puhuttiin siitä, että mitä he odottavat minulta ja mitä itse odotan harjoittelulta. Sitten minua ohjeisettiin mustista varpaat peittävistä jalkineista ja mustista farkuista, joten ostoksille taas! (vaikka etukäteen olin kysynyt pukeutumisesta, jolloin sain vastaukseksi, että "uniform is provided" eikä jalkineista sanottu mitään)
Iltapäivällä menin takaisin Sokokselle henkilöstöpalaveriin, jolloin yhdellä kertaa minut esiteltiin "to the crew" ja sain olla osallisena palaverissa vaikken paljoakaan ymmärtänyt, mutta kovasti yritin ymmärtää. Palaverin jälkeen menin lähes turhautuneena takaisin ostoksille, koska on todella rasittavaa löytää jotain tiettyä vaatetta, kun on pakko. Kenkien osto on mielestäni mahdottoman vaikeinta, myös senkin takia, etteivät kengät voineet olla korollisia enkä halunnut maksaa niistä yli 4000 ruplaa. Yli neljän tunnin kiertelyn jälkeen ostin H&M:ltä eräät mustat varsitennarit, koska olin jo niin kypsä kävelyyn ja olin jo farkut löytänyt. Ajattelin myös, että väliaikaisratkaisuna ne tennarit ovat varmaan ihan hyvät. (oi, kun olikin väärässä!)
Samana päivänä yritin myös ostaa ISIC-alennuksella olevalla metrokorttia (edullisempi), muttei ISIC-korttini toiminut jostain syystä vaikka se on vielä pari kuukautta voimassa, joten sain siltä metron kassaneidiltä lapun, jossa oli kirjoitettu jotain -- kuvittelen, että se on jokin osoite ja "Troubleshoot Department", mutten oo aivan varma. Olen päättänyt muutenkin kävellä mieluummin kuin käyttää metrota, mutta olisihan se ollut hauskaa kortilla ajella edes-takaisin, ainakin vesisateessa tai kiireessä.
---
Day 3: keskiviikko
Kolmantena päivänä eli keskiviikkona oli ensimmäinen täysi työpäiväni, joka alkoi jo klo 0630, jolloin joudun heräämään aamuviideltä ja otin metron, koska pelkäsin myöhästyväni (tajusin, ettei kannata enää ikinä, aivan turha ajaa yhden pysäkin takia) ja olin jo 06:20 työpaikalla sovittamassa työpaitoja. Ensin sain paidan kokomerkinnällä 42, mutta sen ollessa pieni, pukeuduin paitaan 48 vaikka 48 on vähän iso, mutta kun työpaidan napitus ei ole ihan alas asti, niin ei pysty pienempää kokoa vetämään pään yli. Täällähän on kolmenlaisia kokomerkintöjä käytössä: venäläiset joku oma.. just 40- jotain kokoja, sitten ns. "EUR"- koot ja myös jenkkikoot. En oo vielä ostanut yhtään vaatetta sovittamatta.
Nimikyltissäni ekana päivänä luki: Ksenia, koska en saanut heti vielä omaa nimikylttiä ja se aiheutti pientä hämmennystä, kun jouduin pyytämään monia venäläisiä asiakkaita puhumaan englanniksi vaikka "nimeni on Ksenia". Käteni oli tosi kipeä jo neljän tunnin jälkeen ja harjoittelinkin käden vaihtoa ja jalat ottivat myös vähän itteensä -- toki, onhan työkin vähän erilaisempaa ja hektisempää sekä olin kuitenkin pari päivää lomaillut. Kesken päivän kävin yliopistolla ja palasin takaisin töihin lounaalle ja iltapäivän ajaksi. Pääsin töistä lähtemään iltakolmelta ja kävelin suoraan kotiin, kömmin peiton alle ja nukahdin. Heräsin hetkeksi ennen kahtatoista yöllä ja nukahdin uudestaan. Hyvin kevyesti meni lähes 14 tuntia unta palloon, mutta olinpahan virkeänä herätessäni torstai-aamuna.
---
Day 4: torstai
Torstaina aloitettiin Helenan kanssa aamukasilta molemmat vuoroja, blokattiin, kateltiin buffetin perään, juttelimme asiakkaiden kanssa. Sain täytellä baariin laseja, vaihdettiin pöytäliinat, sytytettiin takkaan tuli. Ihan perusaamuvuoro kaikin puolin, lounas oli maittavampi kuin edeltävänä päivänä ja lounaan jälkeen oli melko hiljaista, kun ensimmäiset Business Lunch -ihmisemme saapuivat klo 13:00, joten ennen sitä saatiin kysellä paljon kysymyksiä ja saatiin vastauksiakin. Italialaisryhmiä oli kaksi kappaletta, joista toinen ryhmä oli aika paljon myöhässä, koska pari ryhmäläistä olivat eksyneet, joten heitä etsittiin ja odoteltiin. Ihmiset olivat vielä lounaalla, mutta kello kilahti kolme ja lopetettiin vuoromme samaan aikaan Helenan kanssa. Töiden jälkeen kierreltiin Nevskillä, käytiin Kapina-aukiolla syömässä sekä Gostiny Dvorin bazaarissa, vein hänet myös Talvipalatsin aukiolle. Iltaysiltä saavuttiin Vladimirskayan lähettyville ja mentiin isommalla porukalla kantakuppilaan, jossa tilattiin mm. гренки с сыром и гренки с чеснок .. Inkun kanssa jäätiin lähes aamuneljään asti parantamaan maailmaa ja juteltiin lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä, koska perjantai oli vapaa! Perjantaina sai nukkua pitkään eikä tarvinnut oikeastaan ennen lounasaikaa edes raottaa silmiä, koska joskus voi nukkua pitempään.
---
Ennen Pietariin lähtöä kävin vielä polveni kanssa magneettikuvissa, josta vastaus tuli toissapäivänä: "eturistisiteeni on tavanomaista vertikaalimpi" - mitähän lie hauskaa tarkoittanee? Eipä oo onneksi töissä vielä oikeastaan haitannut jalka mitenkään, mutta pitkän päivän päätteeksi ajoittain särkyä sieltäkin löytyy. Kipu vahvistaa..tai pakkohan sen on
Kommentit