Siirry pääsisältöön

понедельник


  

Maanantai eli понедельник oli vapaapäivä eli mainiopäivä: vietimme Helenan kanssa aivan mahtavan sekä toiminnantäyteisen nähtävyyskierroksen aloittaen 10:30 Iisaakinkirkolta pieni nähtävyyskierros, joka loppui joskus 22:30 Vladimirskaya metroaseman lähellä hyvästeihin!

Iisaakinkirkolle meinattiin ostaa ensin molemmat liput lippuautomaatista, mutta muistelin, että opiskelijalippujakin on olemassa. Kysyin asiasta automaatin vieressä seisoneelta mieheltä, joka väitti ettei ole eikä lippuja saa muualta. (älkää uskoko, siinä kirkon sivussa on kassakoppi..luulisin, että tässä kommunikoinnissa tämä englanti ei ollut paras vaihtoehto). Kirkko oli todella iso sisältä, paljon isompi kuin Verikirkko ja Iisaakinkirkon katolle pääsee kierreportaita pitkin, jossa on n. 262 askelta -- ne kapenevat lopusta päin aika paljon ja pitää kävellä vielä ulkoilmassa rappua pitkin sinne torniin, joten ei korkeanpaikankammoisille! ..todella monta pientä kultaisena kimmeltävää kirkonnuppua osuu näköpiiriisi


Isaakinkirkolta matka jatkui kohti "Peter and Paul Fortressia", johon alueelle pääsee täysin ilmaiseksi sisään, linnoituksen ulkopuolella on pieni hiekkaranta, jossa voi ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa..uintia en ihan suosittelisi, koska Nevan virtauksista ei oo mitään hajua, mutta ehkä joku paikallinen tietäisi paremmin? Matkalla sinne kuului ihan mielettömän iso jytinä, tyttö vieressäni huusi ja itehän säikähdin aivan mielettömästi..se oli klo 12:00 tykki!

Linnoituksessa on mm. muurin päällä "Nevskin panoraama", jossa maanantaina oli eräs hääpari ottamassa kuvia. Nevski panoraama lipun hintaan sisältyi myös "Secret passage", mutta se oli niin secret ettemme meinanneet löytää sitä opasteiden mukaan, joten sujuvasti kysyin venäjäksi lippupisteeltä ohjeita, joiden avulla se löytyi!
---
Oli tarkoituksena käydä myös eläintarhassa, mutta vähän jo heikotti, joten suuntasimme askelemme ulos Pietari-Paavalin linnoituksesta ja käveltiin suoraan Burger Kingin ohi tietä pitkin johonkin viihtyisän oloiseen kuppilaan, josta sai "Business Lunchin" suotuisaan hintaan ja oli hyvääkin ruokaa! Vatsa täynnä hyvää ruokaa ja puhelimen akkua ladanneena hipsuttelimme Kesäpuutarhaan, jossa on mm. #Joutsenlampi (oikeasti Karppilampi) ja paljon suihkulähteitä, jotka ilmeisesti suljetaan joskus illalla? 

Iltateemme joimme Verikirkon vieressä pienessä kahviossa, jossa on todella hyviä kakkupaloja eikä ne ole mitään kalliita makupaloja, koska n. 80 ruplaa on per pala. Suolaisen kaalitaskun saatat saada jopa 35 ruplalla, joten suosittelen lämpimästi! Siellä on aina ollut hyvää palveluakin. Iltapalaksi mentiin metropysäkin lähelle sijaitsevaan kulmakuppilaan, koska joku on ihastunut grenkeihin.. (eli valkosipulileipiin!)
---


Lukumäärällisesti noita nähtävyyksiä ei ollut ns. "monia", mutta Linnoituksen alue on todella iso ja siellä on monia näyttelyitä ja me käytiin sitten siinä vankilassa tutkailemassa paikkoja (opiskelijahintaan taas!). Pietariin kannattaa ottaa ISIC-kortti mukaan, jos sellainen vaan löytyy. Itselläni on ISIC, mutta esim. Helena pääsi sisään myös VR:n opiskelijakortilla, joten kannattaa ainakin kokeilla. Pikkuruplista tulee isompia summia, jolla voi sitten ostaa vaikka iltapäiväkahvit! Tällä viikolla voisin jopa enemmän kertoa omasta työstäni ja työpaikasta.
- KKRT kuittaa -

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...
8 kommenttia
surf away »