Siirry pääsisältöön

Inhale - exhale.



Sunnuntaina näin perhettäni, koska he tulivat tänne muutaman päivän risteilylle tänne Pietariin. Se tarkoitti sitä, että sain pari yötä itsekin viettää hotellissa ja käydä hotellin aamupalalla. Käytiin Ermitaazissa, josta menin käymään töissä "Administrative" koulutuksessa. Melkein kolme tunnin koulutuksessa sain käsityksen kaikista ohjelmista, jota meidän F&B director Ivan käyttää -- joitain vähän enemmän, joitain vähän vähemmän. Kaikkien ohjelmien lisäksi on vielä päivittäiset sähköpostit, jota tulee melko reippaasti, jotka sisältävät mm. päivittäisiä raportteja. Syötiin Helenan kanssa illallinen ja palasin Vasilin saarelle viettämään iltaa perheeni kanssa.



Maanantai oli kokonaan vapaata töistä ja aamupalan kautta menimme pikkuostoksille Galleriaan, jokiristeilylle, syötiin lounasta ja kävelimme pitkin Nevskia. Näytin vanhemmilleni asuntolani, jossa asun ja kävimme äidin kanssa vielä illalla vähän Stockmannilla ja kävelimme Ligovskya pitkin katsomaan kanaalia. Ostettiin vähän tuliaisia ja illallista söimme koko perheen voimin Trin Travassa.


Tiistaina esittelin Suomi-vieraille Verikirkon ja Iisakin kirkon sekä kävimme vielä kahvilla ennen kun livahdin työpaikkani kahvikoulutukseen. Oli hieman haikea fiilis, kun erkanin perheestä, muttei sille mahda minkään ja onneksi se meni ohi. Olisi ollut niin huippua, jos he olisivat voineet olla täällä vielä vähän pitempään. Työpaikan kahvikoulutuksen jälkeen tajusin, että on monia erilaisia tekniikoita cappucinon tekoon ja paras tapa löytyy vaan tekemällä ja kokeilemalla.

Tiistai-iltana olin aivan rättipoikkiväsynyt, koska ei ollut tullut nukuttua kunnolla ja esitin matkaopasta lähes 72h putkeen, joten kunnon yöunet olisi tullut tarpeeseen..en kuitenkaan saanut nukuttua, koska alkuun oli liian kuuma ja sitten, kun meinasin nukahtaa, alkoi jokin itikka pinisemään korvan vieressä. Huidoin itikkaa pois ja yritin osua ininään, mutten siinä onnistunut. Tätä jatkui lähes pari tuntia, koska aina nukahtaessani, itikka löysi minut. Harmittaa, etten saanut sitä hengiltä, koska varmasti joka yö minua kohtaa tämä sama ongelma, ellei se kuole luonnollisesti.

Keskiviikko-aamuna parin tunnin yöunien jälkeen oli taas aamuvuoron paikka enkä jaksanut melkein ollenkaan liikkua, mutta se oli hieman pakko, koska meillä oli aamupalalla yli 400 asiakasta. Lautaisia pois, pöytäliinat vaihtoon, lasien kiillotusta, lounas, asiakkaiden buffet-lounas ja himaan. Nopeasti menee nuo aamuvuorot, kun suurin osa ajasta menee aamiaisen kanssa.
"..then some got a busy day ahead
But look on the bright side
Work hard play harder 
Tomorrow's full of laughter
Inhale exhale just take a breath"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.