"Vallanhimo on kaikista intohimoista räikein."

Media ei auta kaikkia, se ei auta kaikkeen. Netissä on paljon väärää tietoa, netti ei taa koko totuutta. Et tiedä kuka on mitäkin julkaissut minnekkin ja ehkä kaikki julkaisu ei ole välttämättä totta.

Onko monilla ihmisillä helpompaa olla tekemisissä internetissä (msn, facebook ym), koska hän voi siellä olla vapaampi? Ei tarvitse välittää miltä näyttää, koska se toinen ei näe sinua. Voi vetää roolia ja olla mielenkiintoisempi/tylsempi kuin mitä oikeasti on. Voi naamioitua keneksi vaan. Pulma kohtaa sinua vasta siinä vaiheessa kun täytyy irroitautua virtuaalimaailmasta ja siirtyä oikeeseen maailmaan, jossa mukana keskusteluissa ovat kehonkieli ja eleet, äänensävy ja painotukset. Puheessa et sano: "lol", "XD" vaan ne ilmaistaan jollakin toisella tapaa.

Jotkut tekevät tilejä kuvapalveluihin, laittautuvat kuviin, jotta saisivat egobuustia. On se egoismia kun saa palautetta, joka on kiitettävää ja ihailee sinua. Tuntuu ylijumalalta - aahh ne kaikki palvoo mua. Sitten, jos joku poikkea normaaliudesta eikä kiittelekkään sinua niin vedät hirveät herneet nenään ja blokkaat sen koko henkilön. Monesti ihmiset eivät osaa ottaa minkäänlaista kritiikkiä vastaan - ei edes rakentavaa kritiikkiä. Ilman kritiikkiä ei vaan voi kehittyä.

Obsessointi erilaisista asioista muuttuu ihmisen mukana. Vanhemmaksi saadessaan yksilön mielenkiinnon kohteet yleensä muuttuvat yhdessä arvojärjestyksen kanssa. Arvot menee pakostakin uusiksi kun kuvioihin tulee muu perhe - oma perhe, poikakaveri, lemmikit, lapset. Sillon et voi tuhlata rahoja kymppitonnin laukkuun ja kenkiin kun pitäisi kotiin saada ruokaa ja autoon bensaa. Tietenkin jos on tuloja mukavasti niin menojakin voi olla.

Rahasta pitää nauttia ja shoppailu on parasta terapiaa itselleni - pääsen kiertelemään kauppoihin, kuuntelen iPodia, hymyilen ja shoppailun välissä kulauttelen yhden Moijiton ja jatkan kävelyä kaupoissa tuijottaen "huippumerkkejä" ikkunoissa. Nappaan muutamat kengät ja laukun ja olen onnellinen. Saan tavan kohentaa ulkonäköäni. Ja kenkiä sekä laukkuja on "turvallista" ostaa kun ei tarvitse ahtautua liian pieniin vaatteisiin tai ei tarvitse ahdistua, jos ei "täytä vaatteita" oikeasta kohdista.

Kaikki ovat tekopyhiä omalla tavalla. Joillakin on ominaisuus tunnistaa se oma tekopyhyys itsestänsä ja he voivat kitkeä jonkun siitä pois. Tietoinen omista virheistä ja vääristä teoista, sanomistaan asioista. Jotkut voivat elää pyhäässä tekopyhyydessä tunnistamattomana omaa tekopyhyyttään, joka voi ajaa muut raivon partaalle.

Kuka nyt itsensä vikoja tunnistaisi?
Kuka myöntää olevansa väärässä?

Onko se ihminen, joka on tarpeeksi vahva sisältään ja kestää pettymyksiä sekä totuutta?
Voiko hän voi jopa myöntää olevansa väärässä?

Onko Matti Vanhanen myöntänyt, että hän on tehnyt vääriä päätöksiä, ehdotuksia?
Onko Bäckmän Helsingin Yliopistosta myöntänyt puhuvansa päätä heinää A-talkissa?

Minulla ei ole mitään menettettävää, jos myönnän olevani väärässä. Myönnä sinäkin joskus - aina ei tarvitse olla omahyväinen narsisti valloittaen itselleen jalkapallokentän kokoisen "playgroundin". Joku tila, johon muu ei voi tulla. Minä vain yksinkertaisesti ilmaisen asian, kuten minä sen nään. Jos mitään ei ole menetettävää niin voin vaan voittaa, ja +/- nolla tilanne ei ole myöskään pahempi.

Tyhmyys ei kuole koskaan kun ihmisiä on olemassa.