Siirry pääsisältöön

Release.

Release me
Release my body
I know it's wrong
So why do I keep coming back
I say release me
'Cause I'm not able to
Convince myself
That I'm better off without you

Let me go. Why do I like you so much? Where is the end, where did it all begin? When did I notice that I really like you? When did I know that you are The One for me? Why did I realize it so late? Why didn't I know back then that you could be my future?

You should never look back. You should never look down. You should not regret, you should not think "what-if". You should be strong, keep on going and challenge your future.

Can You see that we belong together?
Can You see that ...

Go with your guts, go with your feelings. The feelings are deep; I know I hurt you. I know it all. I would love to take it back if I could. I can't say that now everything will be different, but I think I would try to be better, improved me.

I challenge you to love me. I can't. I tried.

I ...
I ...

Do you see me? Do you hear me?

I still have a heartbeat, heartache.

Didn't know what it all feels like until I met You.

I have changed. But I am afraid I have taken a turn on the bad side. I am really getting frustrated on daily bases and I say impolite things to my mother. Even she said to me that I used to be this fun, outgoing girl with a smiley face. Yes Mother, I know.

I used to be all that and even more. I was social and outgoing. Not anymore. Life has treated me on its own special way and I turned out like this. I am still nice to strangers and I fake a smile every time its needed but I am not smiling inside. Something’s wrong.

Maybe I am missing my fire. The thing that lights me up, something that I could concentrate on. I used to get my “high-on-speed-kicks” from sports, but now I fight with my back and press that “emergency exit” button and pop some pills which would take away the physical pain. Mentally I am walking around like a zombie, no brains, no mind, no opinion.

Just wandering.


Now I really try to get a hold on myself and start reaching for my Body Fitness -goal. I need it to stay calm, relaxed and sane. I really do need something. A goal - something to reach for.

Shoot for the moon. Even if you miss, you’ll land among the stars.

Tunnisteet:

Kommentit

Krista sanoi…
Sun postaukset ovat ravistuttavia. Siis vaikuttavia. Pidän kovin paljon.
30. toukokuuta 2009 klo 11.07
Pink Links sanoi…
Osaat eritellä tunteitasi ja kirjoitat koskettavasti.

Sinussa on potentiaalia vaikka mihin. Saavutat vielä paljon, kun rakennat rauhassa.

Tämän hienon kirjoituksesi jälkeen tuntuu lattealta kertoa, että blogissani on sinulle haaste. Mutta sinä kyllä saattaisit taikoa siitäkin jotakin erityisen mielenkiintoista. Ei ole pakko osallistua, mutta kivaa olisi lukea vastauksiasi.
1. kesäkuuta 2009 klo 22.55
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...
2 kommenttia
surf away »

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...
4 kommenttia
surf away »