Siirry pääsisältöön

Release.

Release me
Release my body
I know it's wrong
So why do I keep coming back
I say release me
'Cause I'm not able to
Convince myself
That I'm better off without you

Let me go. Why do I like you so much? Where is the end, where did it all begin? When did I notice that I really like you? When did I know that you are The One for me? Why did I realize it so late? Why didn't I know back then that you could be my future?

You should never look back. You should never look down. You should not regret, you should not think "what-if". You should be strong, keep on going and challenge your future.

Can You see that we belong together?
Can You see that ...

Go with your guts, go with your feelings. The feelings are deep; I know I hurt you. I know it all. I would love to take it back if I could. I can't say that now everything will be different, but I think I would try to be better, improved me.

I challenge you to love me. I can't. I tried.

I ...
I ...

Do you see me? Do you hear me?

I still have a heartbeat, heartache.

Didn't know what it all feels like until I met You.

I have changed. But I am afraid I have taken a turn on the bad side. I am really getting frustrated on daily bases and I say impolite things to my mother. Even she said to me that I used to be this fun, outgoing girl with a smiley face. Yes Mother, I know.

I used to be all that and even more. I was social and outgoing. Not anymore. Life has treated me on its own special way and I turned out like this. I am still nice to strangers and I fake a smile every time its needed but I am not smiling inside. Something’s wrong.

Maybe I am missing my fire. The thing that lights me up, something that I could concentrate on. I used to get my “high-on-speed-kicks” from sports, but now I fight with my back and press that “emergency exit” button and pop some pills which would take away the physical pain. Mentally I am walking around like a zombie, no brains, no mind, no opinion.

Just wandering.


Now I really try to get a hold on myself and start reaching for my Body Fitness -goal. I need it to stay calm, relaxed and sane. I really do need something. A goal - something to reach for.

Shoot for the moon. Even if you miss, you’ll land among the stars.

Tunnisteet:

Kommentit

Krista sanoi…
Sun postaukset ovat ravistuttavia. Siis vaikuttavia. Pidän kovin paljon.
30. toukokuuta 2009 klo 11.07
Pink Links sanoi…
Osaat eritellä tunteitasi ja kirjoitat koskettavasti.

Sinussa on potentiaalia vaikka mihin. Saavutat vielä paljon, kun rakennat rauhassa.

Tämän hienon kirjoituksesi jälkeen tuntuu lattealta kertoa, että blogissani on sinulle haaste. Mutta sinä kyllä saattaisit taikoa siitäkin jotakin erityisen mielenkiintoista. Ei ole pakko osallistua, mutta kivaa olisi lukea vastauksiasi.
1. kesäkuuta 2009 klo 22.55
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...
8 kommenttia
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »