Siirry pääsisältöön

gravity hurts

Polvi - mitä siihen sitten kävi? 


09062012 Pelasin jalkapalloa. (vaarallinen laji, I know) .. Sitten viisi kosketusta palloon, vastustaja juoksi, minun polvi oli hieman irti nurmikosta n.90 asteen kulmassa. Se vääntyi ulospäin ja siitä kuului: "NAPS! " 

Minä. Nurmen pinta. Ei voi kävellä. Sairaala. Lääkäri. Keskussairaala. Röntgen. Viikko saikkua. Seuraavalla viikolla uusi lääkäri, toinen viikko saikkua. 

Nyt: Pystyn kävelemään, voin varata jalalleni. Kävelen linkaten ja ajoittain polvi pettää ja löydän itseni lattiatasosta. En pysty suoristamaan polvea ja polvitaipeessa tuntuu kipua. En pysty juoksemaan, varon polvea. 

Minulta on jäänyt väliin jo 9 jalkapallo-ottelua ja 3 pesäpallo-ottelua, joten.. ketutuksen määrä on korkea. Töitä on jäänyt väliin myös, ja haluan tosi kovasti mennä jo perjantaina töihin ja ens viikolla ja sitä seuraavalla. Ei minusta ole mitään hyötyä tässä kotona, tyhjän panttina. 



Olen jumpannut nyt polvea, pitänyt kylmää ja syönyt buranaa 2 viikkoa, eilen aloitettiin tulehduskipulääkkeet. Tiedän, että on niitä, joilla on pahempia ongelmia, mutta tämä on minulle henkilökohtaisesti pahin haaveri ikinä. 



Eilen kävin tämän polveni kanssa uudelleen työterveydessä, meinasi kirjoittaa viikon saikkua, mutta kirjoittikin reseptin. Torstaina takaisin. Voi olla, että lisää saikkua ja konsultointi ortopedin kanssa.  Mutta saanhan mennä töihin ja sanoa lääkärille, että kykenen istumaan vaan ja juttelemnaa ihmisille? .. Ei minun ole pakko tehdä mitään raskasta tai kävellä 8h päivässä, eihän.? En todellakaan halua, kykene, jaksa olla sairaslomalla, olihan se kivaa pari viikkoa, mutta kolmatta viikkoa. No thank you.

Enkä ole ikinä kokenut näin kova kipua kun sinä lauantaina kun polveni vääntyi. 

"Falling from cloud 9
Crashing from the high
I'm letting go tonight" 
Tunnisteet:

Kommentit

Mika sanoi…
Näitä on aina hirveä lukea :( Pahinta on tunne siitä ettei se tule koskaan kuntoon... Mutta eiköhän se tule ennemmin tai myöhemmin mutta jostain syystä sua nyt vain koetellaan oikein kunnolla.

Liikuntaa kaipaa kaikista eniten silloin kun sitä ei voi tehdä. Tuska on kova eikä todella malttaisi odottaa kun ei ole mitään tietoa parantumisesta.

Yritä keksiä joku keino purkaa energiaa. Yläkroppatreeniä?
21. kesäkuuta 2012 klo 15.54
Kristina sanoi…
@mika: Olenkin nyt käynyt salilla, tehnyt lihaskuntoa, penkkiä, vipareita ja kaikkea kivaa mitä keksii. Oon vähän myös pyöräilly ja käynyt uimassa, etet silleen. Ei kuitenkaa oo täysin liikuntakyvytön, mutta just kuumotus polvessa ja tunne, etten mie parane ni ne on pahimpia valitettavasti :/

Onneksi tässä kuussa reippaasti joka viikkoa töitä niin ei tarvi miettiä tota polveakaan niin paljon :D
3. heinäkuuta 2012 klo 19.17
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...
8 kommenttia
surf away »