Siirry pääsisältöön

acl ruptura



torn ACL -- a hot mess

Aktiivisesti paria lajia harrastavan ihmisen maailma mureni hetkeksi, kun kävi ilmi, että polvessa on eturistisiteen totaalirepeämä. Tänään on mennyt pari päivää leikkauksesta. Uskaltauduin katsomaan tähystyksessä otettuja kuvia -- it looked like a hot mess. Uusi siirre näyttää kuitenkin todella jämäkkäältä.

healthy, new, firm looking reconstruced ACL

Tähystyksessä kokeiltiin vielä sivuristisiteen ja meniskit -- kaikki hyviä ja jämäkkään tuntosia, joten voin olla onnellinen, että se oli vain ja ainoastaan se eturistiside, mikä napsahti eikä parin kuun aikana saanu enempää tuhoja polvessani aikaiseksi.



Tänään sain poistaa tukisiteen - tuntui kuin koko polvi olisi vaan valahtanut ja iho venynyt. Tuntui niin epätodelliselta. Nyt nostelen nilkkaa ylös-alas ja hieman kantapäätä kohottelen. Veri alkoi kiertämään ihan eri tavalla. Iho on pinkin-kellertävä. Huuhteluaineesta tuo pinkki sävy jalassan ja myös siitä tukisiteestä. Hieman on kipeähkö jalka ja koskee pikkasen, mutta kyllähän tämä tästä. Jänskättää vaan vähän poistaa nuita lappuja hakasten ym päältä, kun jos olisin halunnut nähdä kaikkea lääkäri-hoitaja matskua, olisin lukenut itseni hoitoalalle. En tiedä edes, mikä siitä on, mutta en vaan haluaisi nähdä. Pakkohan se on "man-up" ja kohdata oma jalka.

pinkish leg after I removed the bandages

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tsemppiä kuntoutukseen. Ahkera jääpussin käyttö ja ohjeistettujen jumppien tekeminen helpottaa oloa.
9. elokuuta 2012 klo 23.30
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...
7 kommenttia
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »