ultimate randomness.

Voi olla pehmeä elämän raapaisu.  Voi olla kova elämän raapaisu.  Raapaisu kuin kosketus pirun.  Raapaisu viiltää kuin lasinsiru.  Raapaisu vierailul kävi, uskottelin, ettei miti hätii.  Sitten meni terve järki,  sekos ja kaiken särki.  Musta pisara, itsehillintä pettää  kohta lisää vierii vettä.  Hällä väliä, aloin riehuun  pahalt tuntui kun sisäl kiehui.  Kyyneleet kuin terva,  näillä poskil vierii harvaan.  Tää tila poikkeus on,  olo on vaan voimaton. Elämässä erilaist tapahtuu  kuin tonni kivi olisi vastus.  Kun jää yksin maailmaan tyhjään  ei mikään auta yhtään, en pysty olemaan avoin, en kenellekään millään tavoin.  Istun puun juurel,  kaikki näyttää kovin suurelt.  Olo kovin pieni on,  pyrin nousemaan piakkoin.  Jos kauan pimeäs kuljen,  sydämeni muilta suljen.  Niin kauan kun virtaa suonis veri,...

Minä nään sen naisen, joka on vetänyt hupun tiukasti päähän. Minä huomaan hänen itkeneet silmänsä. Mustelma vasemman silmän alla. Hän kävelee päättäväisesti, muttei ylväästi. Hän haluaisi sulautua yhteen aseman harmaiden seinien kanssa tai lyyhistyä itkemään, muttei hän voi. Hänen on jatkettava, jaksettava. Onko mustelma mistä peräisin? Törmäiliköhän oveen vai onko hän tullut kaltoin kohdeltuksi? Mahdollisesti kotona? Vai ulkona viihteellä?

Juuri se hetki, kun olen käpertynyt junassa sikiöasentoon ja painanut pääni vasten laukkuani, mietin: Miksen voinut pakata sukkia? .. Pääni alla on kovaa pintaa, digitaalikelloni vilkkuu 5:05. Olen ollut hereillä valtavan pitkään enkä välitä. Juna on ravistanut melkoisesti ja ihme sinällään, että se on vasta 20 minuuttia myöhässä.  Sen pienen eronhan se kuroaa nopeasti loppumatkasta umpeen eikä tämä toivottavasti pysähdy Tampereella pidemmästi kuin tarvii. Olen ollut syventyneenä kirjaani, jonka ulkokannessa on kettu ja kansien sisällä tapahtuu paljon epämiellyttäviä asioita.  Luen ja luen ja luen, nyt lepuuttelen silmiäni. Kuulutus junan saapumisesta, mutten huomioi sitä. Pureskelen kirjan tapahtumia mielessäni ja koen, että henkilöihin voi samaistua, jokainen voi kuvitella tapauksen työ-, opiskelupaikalleen. Ikärasismia, ennakkoluuloja. Ennakkoasetelma uhriudesta ja rikollisista. Hulluutta ei voi teeskennellä, hulluksi ihminen tulee ympäristön asettamisi...

“You wake up one morning and there it is, sitting in an old plaid bathrobe in your kitchen, unpleasant and unshaved. You look at it, heart sinking. Madness is a rotten guest .”  Madness: A Bipolar Life. Kirjoittaja kärsii  bipolaarisesta mielialahäiriöstä.  Suosittelisin lukemaan tämän kirjan jo hyvän lukukokemuksensa takia, ja varsinkin, jos lähipiiristä löytyy joku, joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Erittäin hyvin tässä kirjassa käy ilmi, miten sairaus vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen, vaikka onhan se tiedossa, mutta ei sitä halua ajatella.  Olen lukenut myös  Marya Hornbacherin  edellisen kirjan:  "Elämä kateissa - kertomus anoreksiasta ja bulimiasta". Madness  alkaa limittäin sen kanssa, mitä hän kertoi Wasted (suom. Elämä kateissa) - teoksessa, mutta perehdyttäminen syömishäiriöihin ei ole tässä kirjassa keskeisintä, vaan hänen mielialahäiriö. Muutamien sivujen jälkeen ollaan ajassa sen jälkeen, kun syömishäiriö ...

Kooste a rtikkelista luettavissa myös netistä. Raivostutti taas tänä aamuna lukea Helsingin Sanomat -nimistä lehteä ( 27.4.2012 ). Nautin siitä, että artikkeli herättää minussa tunteita - siitä tiedän, ettei puolivuotiastilaukseni kyseistä lehteä mene hukkaan. Ketuttaa tämä nykynuorten ja -lasten hyyssäy s. Rajoituksia, rajoitteita, kieltoja, mitään ei saisi tehdä, mitään ei saisi kokeilla, puuhun ei saisi kiivetä -- voi vaikka tippua alas, kuten omena. Yhteiskunnalla on viksahtanut käsitys siitä, että nykynuoret tai tulevat nuoret eivät selviytyisi. Olivatko asiat sitten mullistuttavan erilaisia ennen 2000-lukua. Alkoholi vei ihmisiä hautaan, joten nyt vuonna 2012 ehkä voitaisiin asian eteen tehdä jotain? Mainnonnan rajottaminen entisestään - sehän on "loistava" idea. Urheiluseurojen päätukijoita  löytyy mm. panimoista . "Älä tee sitä, älä tee tätä, älä mene kauppaan, älä poistu kotoa, voiei - katsoit pornoa, voiei - maistoit olutta! Oh my god. Nykynuoret ov...

Olen viimesten parin kuukauden aikana tehnyt ruokia käyttäen hyväksi sellasia ainesosia, joita en yleensä ole ikinä ennen käyttänyt (en ole tehnyt kyllä ruokaakaan käytännössä aiempina vuosina ainoastaan itselleni - kun mielestäni puurot ja hedelmät olivat ihan ok ja saihan sitä käytyä sitten kavereilla tai kavereiden kanssa ulkona syömässä:) Olen käyttänyt ruuanlaitossa entistä enemmän mantelijauhoja, varsinkin, kun olen tehnyt: feta-pinaattipiirakkaa tai rahkapiirakkaa . Kerran tein myös punaisen linssikeiton - olin vain hämilläni kun liuotuksen yhteydessä linssini juuttuivat siihen astiaan kiinni, jossa niitä liuotin. (niitä piti vissii ehkä vaan ja ainoastaan huuhdella) .. kaikesta huolimatta: hyvää keittoa! Kesäkurpitsakin on minulle vähän hassu tuttavuus - viime vuoden puolella olin valmistamassa Ratatouille - nimistä ruokaa, mutten ollut varma, että pitäisikö se vihreä kurkun näköinen kasvis kuoria vai riittääkö vaan peseminen. Ja KVG antoi hieman ristiri...

Soulmate . Hän, joka ymmärtää sinut jo puolesta sanasta ja hän, joka lohduttaa ja tarjoaa lohduttavaa olkapäätä kun sitä kipeämmin tarvitset. Minulla oli täydellinen Soulmate Monien Vuosien ajan. Hän sai hymyilemään, hän sanoi kaiken mitä tarvitsi. Huolestuin kun en kuullut hänestä lähes vuoteen mitään, pyörin sängyssä ja otin yhteyttä häneen tuttuihin kyselläkseen mihin hän on hävinnyt. Lopulta sain taas yhteydeni häneen. Hän on se jonka kanssa juttelin öisin kahdelta aamukuuteen. Hän oli ainut webkamerassani, ainoana työpöydällä. Korvaamaton kaveri, josta tulee tunne, että olisin tuntenut hänet koko ikääni. Hän on tavallaan se vanhempi sisarus, jota olen aikoinaan ikävöinyt. Puuttuva pala, joka tekee elämästäni ehjempää. Ajoittain kalvaa pieni ärsytyksen tunne kun hän ei ole enää sillä tavalla läsnä elämässäni vaikka mietin häntä usein. Oltiin samankaltaisia, samanhenkisiä. Samalla lailla ajattelioita. Samasta kaupungista lähtöisin. Antaisin mitä vaan siitä, että voitaisiin mennä k...