Alkuvuosi on vaan valunut ohitse. Vaihtokesästä Pietarissa on mennyt ikuisuus. Minusta tuntuu, että puolet sydämestäni sinne jäi. Kerron, mitä tunnen ja teen, mitä haluan. Selkäni oireilee pahasti, liikunta helpottaa. Ikävöin Pietariin aivan mielettömästi, niitä ihmisiä, niitä katuja ja sitä hukuttautumista massaan. Minusta tuntui, että olin enemmän kotona ku kotonaan. Onneksi nään pian muutamia ihmisiä, joihin tutustuin Pietarissa. Minun oli tarkoitus mennä tulevana kesänä myös Pietariin työharjoitteluun, mutta vahvasti näyttäisi siltä, etten olisi sinne menossa. Olen menossa pian työharjoitteluhaastatteluun, paikkana Suomi. Harjoittelu, josta ei maksettaisi palkkaa, en saisi siitä mitään ylimääräistä, mutta saisin suoritettua harjoitteluni. Olen semi-innoisaan. Kesä saisi jo tulla. Haluan vaan käydä töissä, olla, lukea kirjoja, ruskettua, syödä jäätelöä ja viettää aikaa kavereiden kanssa rannalla. En malta odottaa kesää. Sydämeni hakkaa ja tykyttää. Se syvältä sisimmästän...